Flow-festivaalien antia

Olin niitä ensimmäisiä, jotka kävivät ensimmäisillä flow-festivaaleilla, jotka pidettiin Suvilahdessa. Silloin oli yksi pieni lava ja toinen vielä pienempi nurkkaus. Kymmenkunta bajamajaa tervehti yleisöä. Niihin aikoihin Koneisto veteli viimeisiään ja uutta musiikkia tuova festivaali löysi heti paikan sydämestäni.

Aikaa siitä on kulunut jo useita vuosia ja sen jälkeen olen tainnut jättää väliin vain yhdet festarit. Nekin lähinnä sen vuoksi, että sijainti oli väärällä puolella maapalloa. Väkijoukon määrä on kasvanut, samoin lavat ja logistiikka. Osa hyvään suuntaan, osa taas... On se tätä nykyä aika hurjaa, kuinka valtavasti festivaaleille tulee ihmisiä.

Silti jotain uniikkia on säilynyt, enkä osaisi kuvitella elokuuta Helsingissä ilman Flow:ta. Oikeastaan en niistä nykyajan supertähdistä niin välitä, esimerkiksi Kanye sai jäädä suosiolla väliin. Silti Flow on onnistunut tarjoamaan vuosi vuodelta uusia musiikkituttavuuksia. Ihmisiä, jotka osaavat todellakin soittaa, vaikkeivät massat olekaan heitä löytäneet. Uniikkia melodiaa, jota on kiva kuunnella syksyn öiden pimetessä. Tässä muutamia suosikkejani - toki Röyksopp ja Empire of the Sun ovat soineet soittolistoilla jo pitkään, loput neljä ovat hyviä uusia tuttavuuksia.

Ohessa muutamia kuvia viime viikonlopun meiningeistä:

Ihmismassa oli paljon

Illan tummentuessa voimala-alue syttyi eloon. Huomioi hieno täysikuu.




Odotuksen huumaa, kun vielä lava on tyhjä ja valot jo antavat vinkkejä tulevasta:



Sitten niihin artisteihin. Kaikista ei voi kirjoittaa, eikä jokaista voi mainita. Nyt siis vain ne, jotka tuli itse nähtyä, koettua ja muisteltua jälkikäteen, että olipas hyvä keikka.

Röyksopp - Islannin lahja elektroniselle musiikille. Muutama vuosi sitten Ilosaaressa oli ehkä yksi parhaista keikoista ikinä. Kello oli luokkaa yksi päivällä ja porukka hyppii aivan euforiassa. Flowssa oli ehkä hieman liikaa porukkaa, jotta tunnelma olisi ollut yhtä intiimi. Siltikään en voisi kuvitella missaavani Röyksoppin keikkoja.


What else is there:



Empire of the Sun - Australian valoa Suomen päiviin ja öihin.

Viime talvena päivät olisivat olleet pidempiä, jos Empire of the Sun ei auringollaan olisi valaissut niitä. Keikka oli mahtava. Tuli hypittyä ja tanssittua. Samoin tuli hypittyä siinä vaiheessa, kun Nykissä tajusin, kuka onkaan lauantain päätähti.

Walking on a Dream




Hauschka - ei voi sanoa muuta kuin että tosi hauska ja ihmeellistä, millaisia ääniä flyygelistä voi saada aikaiseksi



Hercules & Love Affair







Iron & Wine - leppoisampaa lauantai-iltapäivään

Iron & Wine oli lauantaipäivän hiljainen siirtyminen musiikin pariin. Sopi hetken tunnelmaan.

Flightless Bird, American Mouth:




Human League - mitä ilman olisimmekaan syntikkapoppia ja vanhaa kunnon rallatusta Don't you want me

Viikonlopun viettoon

Kesäiset päivät kutsuvat vielä viilettämään kaupungilla. Jostain pulppuaa taas ilo kiireen keskellä. Elämä, joka maistuu niin elämälle. Musiikki, joka kolahtaa taas aivan eri lailla. Katselee päiviä aivan uusin hymyilevin silmin. Tuntuu, että kiire ja paineet helpottavat pala palalta ja alkaa lopultakin rentoutua.

Viikonlopun kunniaksi hyvä biisi: Ed Sheeran - Wayfaring Stranger



Sunnuntaina on muuten taas ravintolapäivä. Siis siinä mielessä, että pienet ja isommat nyyttipajat avaavat ovensa päiväksi ja myyvät ruokaa nälkäisille. Saatan itsekin lähteä kaupungille ihmettelemään, mitä salaperäiset ikkunat tai korit saattavatkaan sisältää.

Kesäyön äänet

Elokuussa illat pimenevät, tummenevat ja lämpimät yöt kutsuvat viilettämään Helsingin yössä. Valitettavasti samaan aikaan osuu töihinpaluu, joka on ollut kiireinen kämpän sisustamisen, kavereiden näkemisen ja kaiken muun hässäkän merkeissä. Hiljaista on ollut bloginkin puolella, mutten oikeastaan ole jaksanut stressata. Välillä elämä vie ja välillä on aikaa kirjoittaa. Juttuideoita olisi vaikka muille jakaa, kuviakin iso pino, mutta jos ei tietokoneen äärellä jaksa tai ehdi istua muuten kuin töissä, niin eipä sille mitään mahda.

Musiikki on ollut aina lähellä sydäntä. Suvilahdessa on järjestetty useita tapahtumia, joihin olen onnellisena osallistunut ja nauttinut sydämeni kyllyydestä. Yksi näistä toki oli viime viikonlopun flow, josta olen onnekkaasti jo toipunut. Hyviä bändejä tarttui mukaan useita ja niistäkin ajattelin vielä kirjoitella erikseen. Ennen flowta järjestettiin Summer Sound, jossa pääsi nautiskelemaan kesäistä Chicanea ja Above & Beyondia. Toki olihan siellä kunnon festivaalien tapaan myös muitakin esiintyjiä, mutta... nuo kaksi olivat lähinnä se syy, miksi sen piletin ostin.

Kunnon tamppaamista oli taas kerrankin. Korvatulpille tuli käyttöä ja bassot rytisivät kehon läpi. Ehkä liiankin kovalla, mutta tosiaan, ei se niin haitannut, kun korvatulpat oli mukana. Kesäloman lopuksi sain lopulta ostettua uuden kameran ja muutama kuva tuli ikuistettuakin.

Above & Beyond - Good For Me


Kaiuttimet vs. Helsinki: lopputulos taisi olla 0-2 Helsingille

Sydämien tulvaa.


Linnut, oi linnut.


Jotenkin kuvittelin näkeväni tässä niin Nykin valot, mutta voin hyvinkin olla väärässä. Tuli hetkellisesti melkein ikävä.



Huomenna tiedossa on sitten toisenlaista ääntä, kun Art-Goes-Kapakka alkaa. Seitsemältä esiintyy tuomiokirkon portailla suurkuoro, jossa on 85 kuoroa tai lauluryhmittymää. Sen jälkeen kuoroihin voi törmätä illan aikana paikallisissa nautiskelupaikoissa. Tarkemmat kuorojen aikataulut löytyvät mm. täältä. Tuomiokirkon portailla voi myös kuulla erään version sadasta salamasta (aika lähellä tätä, mutta hieman massiivisempi):

Moniväriset unet

Joskus yöt tuovat toivoa, aurinkoa harmaaseen päivään. Joskus taas ne ovat niin synkkiä, että herätessä huoahtaa onnellisena siitä, että se olikin vain unta.

Katukuvassa on kesän ajan näkynyt eräs toisenlainen uniprojekti, nimittäin narinkkatorin, finlandiatalon ja eduskuntatalon läheisyydessä monet taitelijat ovat kuvanneet niissä näkymää rauhasta. Vaikka teema onkin hieman perinteinen, on siihen saatu monta mielenkiintoista näkökulmaa. Tällä hetkellä kuvista on äänestys käynnissä. Äänestystä voi tehdä joko facebookissa tai mailitse. Äänestää voi useampaakin teosta, mikä on hyvä, sillä moni on hienosti ideoitu ja taitavasti toteutettu.

Sunnuntaibiisi

Kuumana kesäpäivänä iho kaipaa viileyttä, pisaroita, jotka tuovat mukanaan raikkauden. Virkeyden, jonka kuumuus on vienyt pois jäsenistä.

Kesäsunnuntaina voi tehdä mitä haluaa, aloittaa vaikka päivän volteilla, jos siltä tultuu. Nyt ei kuitenkaan tuntunut ihan siltä, vaan vähän rauhallisempi biisi lupaa rauhaa ja hengailua.

Little Dragon - After The Rain:

Esimakua graffiteista

New Yorkissa on paikoitellen vaikea kulkea törmäämättä graffitteihin. Jos niitä haluaa metsästää, kannattaa etsiä lähin silta ja kävellä sen ympäristöjä. Toinen vaihtoehto on Moman PS1-näyttely, jonka lähistöllä on yksi iso tehdaskiinteistö, joka on graffitinmaalaajien suuri kohde. Sen vuoksi, että graffitteja oli niin monessa paikassa, ovat nämä myös pirstaloituneet muistikortille ei hetkiin ja kohtiin. Muutama maistiainen siis ennen kuin olen ehtinyt käydä kaikki läpi:






Suomessakin ollaan mielestäni kunnostauduttu viime aikoina katutaiteen saralla. Kannattaa esimerkiksi käydä tutustumassa Suvilahden voimalan, Kampin työmaan tai musiikkitalon takana oleviin työmaa-aitoihin, jotka ovat täyttyneet taiteesta.

USA:n itsenäisyyspäivä

Niinkuin joistain postauksista on voinut päätellä, oli matkan aikana myös Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Itselleni se merkitsi shoppailureissua outletteihin ja illan suuria ilotulituksia. Koska ilotulituksia olen ennenkin täällä esitellyt, niin miksei myös näitä:









Ilotulitukset kestivät lähes puolisen tuntia ja niitä lähetettiin identtisesti viidessä eri pisteessä samaan aikaan. Kuviin sain maksimissaan kahden pisteen ilotulitukset, koska veneet olivat sijoitettu eri puolille jokea. Tämä oli sinänsä loogista, koska pyrittiin välttämään ison väkimassan keskittyminen yhteen yksittäiseen pisteeseen. Täytyy silti sanoa, että oli varsin tunnelmallista olla keskimmäisellä pisteellä, kun kummallakin puolella jyrähteli mahtava valoshow. Suosittelen siis lämpimästi tsekkaamaan, mikäli eksyy New Yorkin lähettyville Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän aikoihin.

Ilta New Yorkissa

Joskus matkaan sattuu upeita auringonlaskuja. Tässä yksi niistä:




Sympaattiset katuvalot vain korostavat hetken idyllisyyttä. Kyseinen päivä sattui olemaan itsenäisyyspäivä, joten seisoimme kadulla ja odotimme illan hämärtymistä. Ilotulitukset olivat hienot, vaikka niistä varmaan lisää seuraavassa postauksessa.

Itse olen vieläkin aikaerosta varsin sekaisin - en oikein hahmota milloin on päivä ja yö. Ilta-aikaan virtaa tuntuu riittävän vaikka kuinka, mutta aamuisin ei hahmota, että pitäisikö herätä vai jatkaa unia - ihan vain sen vuoksi, että on niin pihalla. Aikaerosta toipuminen - en tajua, miten se on välillä niin vaikeaa. Sen siitä saa, kun valvoo koko lennon Suomeen tilanteessa, jossa lento olisi ainoa mahdollisuus viettää yötä. Toivottavasti lähipäivät tuovat pienen helpotuksen.

Lahto Williamsburgista

Ilma on kostea ja kuin odottaa viimeisia sadepisaroita. Kuljen viimeista kertaa tuttuja katuja, ainakaan vahaan aikaan. Juoksin tanaan viela viimeisen kerran Williamsburgin siltaa pitkin Manhattanille ja takaisin. Eilen kavin katsomassa Broadway-naytoksen.

Paljon en ole ehtinyt kirjoittaa. Olen vain kulkenut ja tutustunut. Ihmetellyt asioita, mutten ole oikein jaksanut istahtaa koneen aareen. Olen tykastynyt suuresti Williamsburgiin, josta tulee mieleen etelainen Berliini. Sopoja pienia kahviloita ja kuppiloita, mahtavia ravintoloita ja joen luona oleva puiston tapainen hengailumesta. Ihmiset, jotka ovat niin rennon boheemeja, etta kateeksi kay. Hipstereiden mekka, niin vastaantulijoiden kuin kauppojenkin puolesta. On haikeaa suunnata taas lentokentalle, koneeseen ja takaisin Eurooppaan.

Pikapostaus aamun kunniaksi

Eilen vuorossa oli Metropolitan Museum of Art. Valtava museo, josta en osaa jalkikateenkaan sanoa, kavinko jokaisessa huoneessa tai edes joka osastolla. Alexander McQueenin pukuloisto oli mahtavaa katsottavaa. Vietin museossa lahes koko paivan, kun ulkona satoi kaatamalla. Myos museon jalkeen satoi kaatamalla, joten suuntasin museon jalkeen lahinna majapaikkaan - likomarkana ja nalissani.

Toissapaivana kavin vapaudenpatsaalla Ellis-saarella ja luonnonhistoriallisessa museossa. Olin tosi pettynyt, kun luonnonhistoriallinen museo suljettiin ennen aikojaan, olisin halunnut kayttaa ajan loppuun asti. Tassa tapauksessa kaksi kerrosta suljettiin jo viiden maissa jonkin tapahtuman vuoksi. Silti huomaan, etta viikon kiertely on alkanut syoda voimia ja kotiuduin jo suunnilleen seiskan aikaan, tyytyvaisena silti paivan saldoon.

Tanaan olisi vuorossa kirpputoreilua, kiertelya seka illallinen parin paikallisen opiskelijan kanssa. Tutustuin tyttoihin itsenaisyyspaivan juhlistuksessa. Nyt suuntaamme suurella todennakoisyydella johonkin thaimaalaiseen ravintolaan. Odotan innolla, silla uskon, etta paikalliset tietavat mista saa hyvaa ruokaa ja mahtavaa meininkia.