maanantai 4. heinäkuuta 2011

Ensimmaiset paivat ihmetellessa

Kaksi paivaa Nykissa. Jostain syysta olen ollut hyvin lomatunnelmissa, enka ole kovinkaan paljon jaksanut suunnitella mitaan etukateen. Lauantaina pyorahdin Brooklynin Flea Marketilla, joka oikeastaan oli ruokatori. Taman jalkeen suuntasin lautalla Manhattanin etela-karkeen, jossa kavelin mm. Wall Streetia ja Broadwayta pitkin. Pyorin jonkun verran myos China Townissa ja lopulta ylitin Brooklyn Bridgen kavellen - paatyen takaisin Brooklyniin, tosin pahemmin eksyneena. Ilta alkoi olla jo sen verran hamara, etta uudella aluella en viitsinyt ilman karttaa ikuisuuksia pyoriskella - onneksi taksit kulkevat ja ne ovat suhteellisen halpoja. Samalla opin, etta oikeampi paikka majapaikalle on Williamsberg.

Eilen salamoi ja ukkosti, joten alkuperaisten suunnitelmien sijaan oli museopaiva. Paadyin ostamaan citypassin, jolla voi sitten vahan enemmankin pyoria paikallisissa museoissa ja nahtavyyksissa. Museon lisaksi kavelin keskikaupungilla bongaten mm. Flat Iron Buildingin ja ihmetellen Times Squaren vilinaa.

Ensitunnelmat ovat varsin hyvat. Nykki ei varsinaisesti avaudu vierailijalle yhta avoimesti kuin Chicago - 30 miljoonaa vuosittaista turistia takaa sen, etta kiinnostus yhteen pieneen muurahaiseen valtavassa meressa on aika pieni. Silti olen tuntenut oloni turvalliseksi ja tervetulleeksi. Nyt kutsuvat outletit, kun aleista on kaynnissa viimeinen paiva. Lisaksi keksin, miten saan valokuvia lappariini (minulla on lappari mukana, mutta olen ollut varsin laiska avaamaan sita), joten lahipaivina voi tulla postauksia jopa kuvien kanssa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Onnellisesti Isossa omenassa

Eilinen ei sittenkaan mennyt ihan putkeen. Alku lahti lupaavasti kayntiin, mutta haasteita tuli vastaan O'Haren kentalla. Lahtokohtaisesti kone oli tunnin myohassa. Ei siina sinansa mitaan kovin ihmeellista, ainoastaan syva huokaus ja portin luo odottamaan.

Tunti venyi kahdeksi ja kenttahenkilokunta kuulutti, etta oli pulaa miehistosta ja miehisto on matkalla koneeseen. Puolisen tuntia siita miehisto tuli, kavi koneessa ja totesi, etta koneella ei lenneta. Koneen kapteeni tuli kuuluttamaan lentokentalla odottaville, etta koska han ei paastaisi perhettaan kyseessa olevaan koneeseen, emme me muutkaan ole lahdossa. Ei sitten siis muuta kuin koneen vaihto. Siina vaiheessa kavin ostamassa ylimaaraisen romaanin (edellinen loppui odottaessa) ja laahustin uudelle portille.

Lopulta paasimme koneeseen muutamaa tuntia aiottua myohemmin. Koneessa kapteeni kuuluttaa, etta olisimme nailla nakymin 23.55 La Guardian kentalla, tilanteessa on vaan se haaste, etta kyseinen lentokentta menee puoliltaoin kiinni. Mut mikali kone ei ole ehtimassa tarpeeksi ajoissa, voidaan sille jarjestaa laskeutumislupa JFK:lta. Harmi vaan, etta siina missa La Guardia on n. 10 kilometria kaupungista, JFK on n. 30-40. Kone silti lahti lentoon, minka ehka voi laskea suureksi saavutukseksi tilanteeseen nahden.

Kone ehti kuin ehtikin La Guardialle kunnioitettavat kolme minuuttia ennen puoltayota. Siina sitten kovasti kipitetaan matkatavaroita hakemaan. Joku vartija alkoi huomauttelemaan, etta matkatavaroiden haku on jo suljettu ja alueelle ei saa enaa menna. Siihen eras matkustaja sitten lahti keskustelemaan asiasta, joten hipsin tyylikkaasti ohi matkatavara-alueelle. Laukkuja ei onneksi tarvinnut odottaa montaa minuuttia. Sen jalkeen suuntasin takseille, joista ensimmainen vei minut oikeasti jopa perille asti. Majapaikka osoittautui varsin sympaattiseksi kattoasunnoksi, joka on joskus muunnettu majoituskayttoon. Uni tuli helposti ja tanaan ehdinkin jo jonkun verran tutustumaan isoon omenaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Outlettien huumaa

Eilen suuntana oli läheinen Chicagon Premium Outlet Aurorassa. Sykähdimme taksilla pariksi tunniksi shoppailun ihmemaahan. Pariksi tunniksi vain, koska muut jäsenet olivat sitä mieltä, ettei kukaan normaali ihminen shoppaile yli tuntia - miehet. Sain vinguttua edes vähän lisäaikaa, mutta varsin tehoshoppailulta se silti tuntui.


Alennukset alkoivat eilen myös siinä mielessä, että itsenäisyyspäivää edeltävä viikko on yleensä alennuksien aikaa. Itsekin ajauduin mainonnan uhriksi, vaikka olin kuvitellut ostelevani valtaosan tuomisista New Yorkin outleteista. Jenkkishoppailussa kokeneemmat kuitenkin kertoivat, että Chicagon outletit olisivat halvempia kuin Nykin. En tiedä vielä - ensi viikolla voin ehkä sanoa jotain tarkemmin asiasta.


Päädyin ostamaan eilen paljon uutta ja ihmeellistä. Totesin, että nahkalaukkujen ostossa on yksi sääntö: Ihania nahkalaukkuja ei tarvitse etsiä ja vertailla, vaan ne vaan löytävät sinut, etkä enää pysty kävelemään pois, vaikka haluaisitkin. Valitettavasti koneessani ei ole kameran muistikortinlukijaa, enkä myöskään löytänyt kuvia netistä. Kuvat uudesta aarteesta jäävät siis hamaan tulevaisuuteen.


Laukku oli pieni ja harmiton, mutta kokonaisuudessaan tuli ostettua aika paljon kaikenlaista. Saa nähdä miten matkalaukun kanssa käy - riittääkö tilaa kaikille uusille kamoille. Toivottavasti, sillä parin tunnin päästä pitäisi pakata ja suunnata lentokoneella kohti New Yorkia. Siellä sitten olenkin 12 yötä ihmettelemässä ison omenan menoa ja meininkiä.


ps. jos suunnittelet reissua outletteihin, kannattaa käydä vastaavien outlettejen sivuilla ja rekisteröityä jäseneksi - tällöin saa lisäksi nipun kuponkeja, joilla säästää vielä hieman lisää halvoista hinnoista.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Pyöräilyä pikkukaupungissa

Yhdysvalloista tulee helposti mieleen suurkaupungit ja isot moottoritiet. Ei ehkä ensimmäisenä se, että joskus saattaisi päätyä myös pyöräilemään jopolla joen vartta muutaman korttelin kokoiseen pikkukaupunkiin. Voisin jotenkin kuvitella sellaisia löytyvän jostain Suomen pohjoisemmasta osasta, mutten oikeastaan täällä.


Näitäkin ilmeisesti on, ainakin nyt uskoo, kun on omin silmin nähnyt. Toki täytyy muistaa, että tällä hetkellä matkailen varsin elitistisellä alueella, jossa talot ovat kuin Hannun ja Kertun sadusta. Miljoonataloja, kertoi taksikuski. Sääli, etten hoksannut pyöräretkelle ottaa kameraa mukaani, sillä sillä olisi voinut saada varsin hauskoja kuvia.

Mitä kaupungissa sitten oli? Aika vähän mitään. Pari pientä kahvilaa ja pubia. Jokunen ravintola. Lähikauppa, jossa pari olutpulloa ihmetteli maailmaa unohtuneena hyllyjen kulmassa. Nähtävää riitti ehkä vartiksi, mutta ei se mitään. Joskus myös se, ettei ole sen kummempaa katsottavaa on ihmeellistä jo itsessään.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Chicagon katuja ihmetellessä

Chicago vaikuttaa ystävälliseltä ja lämpimältä. Kuulemma se ei ollut saanut nimeään pelkästään tuulensa vuoksi, vaan myös siksi, että paikalliset asukkaat puhuvat kuin tuuli: paljon ja nopeasti. Ystävällisiksikin paikallisia voi kutsua. Avoimiksi ja helposti lähestyttäviksi.

Talot ovat korkeita, mutta taivas näkyy. Metro on ollut helppokäyttöinen - paljon helpompi ja turvallisempi kuin mitä pelkäsin. Kadutkaan eivät ole olleet pelkästään autojen täyttämät - jalkakäytävät ovat leveitä ja niitä on paljon. Ne eivät myöskään ole olleet autioita - ei edes ilta-aikaan. Lähialueilla on helppoa ja turvallista kävellä. Hotellin henkilökunnan mukaan Illinois olisi myös aseidensa suhteen poikkeus Yhdysvaltain kartalla - täällä on kaupunkiympäristössä aseet kielletty tms. tai ainakin suhtautuminen niihin on paljon nuivempi, kuin monessa muussa osa-valtiossa.

Katujen ihmismääriin voi vaikuttaa se, että naapurissa on iso puisto, jossa on meneillään tällä hetkellä useita ilmaisfestivaaleja. Yhtenä isoimmista on Eat Chicago, jonka antimia olen päässyt maistelemaan eilen ja suurella todennäköisyydellä myös tänään. Kymmeniä, ellei satoja kojuja paikallista ruokaa, jota voi ostetuin tiketein maistella ja ihmetellä. Eilen tyydyin maistelemaan pieniä paloja sieltä täältä, tänään taas - ajattelin kokeilla kalkkunankoipea. Toki muutakin, jos jotain vatsa enää sen annoksen jälkeen pystyy jotain mahduttamaan sisäänsä. Olen toiveikas, mutta skeptinen.

Lisäksi puistossa on ilmaiskonsertteja. Toissapäivänä eksyin kuuntelemaan hetkeksi klassista musiikkia, kun orkesterillinen (luultavasti Chicagon kansallisorkesteri tms) muusikkoja esitti helmiään kulttuurin ystäville ja muille paikalle eksyneille. Eilen oli Eat Chicagoon liittyvä rokkikonsertti, jonka jälkeen ilotulitukset valaisivat taivaan. Ilmeisesti ohjelmaa on lähes joka päivä koko kesän ajan. Voisinkohan saada vastaavanlaisen puiston lähelleni, joohan?

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Off to Chicago

Lentoasemalla, laukut koneessa. Jono edistyy hitaasti. Kone on ylibuukattu. Matkalle taas, vaikka edellisestäkään ei ole ehtoinyt kertoa. Muutto on sentään takana ja kaikki meni hyvin. Chicagossa on sentään netti, mitä uudessa kodissa ei vielä ole. Heinäkuussa sitten voi uudelleen miettiä nettiä, kirjoittelua ja muutakin. Elämä alkaa voittaa, kun illat eivät koostu pakkaamisesta.

Hyvää juhannusta!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Voihan rapu!

Pari projektilaista Intiasta tutustumaan Suomeen ja näytin heille Helsinkiä. Yhtenä kohteena oli SeaLife, koska ajattelin, ettei kuivuuden täyttämässä maassa olisi paljoakaan mahdollisuuksia tutustua isoihin akvaarioihin.

Retki vaikutti onnistuneelta, ainakin tuntuivat naiset tykkäävän. Kuviakin räpsittiin varmaan satoja tutustumiskierroksen aikana. Minäkin räpsin jonkun verran siinä samalla. Tässä parhainta satoa:






Löytyykö Nemo?


Rauhallinen kiito, niin hieno ja ylväs.


Meduusat tähtien yössä (oikeasti taustalla on vain akvaario)


Värien loistoa.


Merihevonen näytti hieman surkealta. Jostain syystä jokaisella yksilöllä roikkui pää.


Nämä olivat todella pieniä kaloja, vähän niinkuin ison kuusen värikkäitä neulasia:


Hait olivat vikkeliä veijareita. Kunnon kuvia oli lähes mahdotonta saada.


Ensin kuvittelin, että akvaariossa oli muovisia tikkareita hauskuuttamassa lapsia. Toisella silmäyksellä totesin, että joka toiseen palloon oli kiinnittynyt alla näkyvä kala. Veikeä näky.


Ravuista oli erikoispaljon näyttelyistä. Näyttelytila oli varsin hämärä ja salamaa kuvissa ei ole käytetty. Näin ollen valtaosa kuvista oli aivan liian pimeitä.


Iso köriläs (onneksi ei ihan heti tule vastaan jokaisella uimarannalla):


Näihin on hyvä lopetella tältä erää. Olen hieman jäljessä postauksissani. Ylihuomenna tähän aikaan olen jo ollut tovin jos toisenkin Roomassa, joten voi olla, että hidas tahti jatkuu siitä huolimatta, että kesällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Lukijoillekin toivotan nautinnollisia kesäpäiviä!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Silmälasit maailman toiselle puolelle

Siivotessa voi löytää kaikkea jännittävää. Lapsuudenaikaiset aarteet, kymmenet laitteiden ohjekirjat ja omituisetkin matkamuistot odottavat löytäjäänsä, kun kaivelee laatikoita pitkän ajan jälkeen. Näiden joukossa makaa silmälasi poikineen.

Silmälasit ovat kinkkisiä, niitä on vaikea heittää roskiin, vaikkei niitä oikein tarvitsisikaan. Kruununhaassa Liisankadulla bongasin optikon, joka kerää laseja Lions clubin kautta Sri Lankan lapsille. Tiedänkin nyt, mihin suuntaan nyssäkän kanssa. Toivottavasti joku tulee onnelliseksi.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Iltapäivä kasvitieteellisessä puutarhassa

Asunnon osto, muuton suunnittelu, kämpän perkaaminen ja kaikki muu sosiaalinen elämä yrittää kovasti viedä aikaa blogilta. Välissä voisin suositella erästä kohdetta, joka on varsin kiva erityisesti torstai-iltaisin: Helsingin kasvitieteellinen puutarha. Puutarhat ovat avoinna ja ilmaisia päivittäin klo 20 asti. Kasvihuoneet menevät normaalisti neljältä kiinni, mutta torstaisin ne ovat kuuteen asti avoinna. Vinkkinä: neljästä kuuteen sisäänpääsymaksua ei oteta.







Kuvia otin enemmänkin ja niistä toivottavasti myöhemmin lisää. Nyt on aika mennä unten maille, huomenna on päivä täynnä tapahtumaa ja toimintaa. Elämä hymyilee, aurinko paistaa ja kohti uusia seikkailuja!

torstai 26. toukokuuta 2011

Kilometrikisailua taas

Kyllä, sisäinen kesäpolkija on taas herännyt. Kilometrikisa houkuttelee tänäkin vuonna kutsuvuudellaan ja elän toukokuun aamuja ja iltoja polkien. Töihin ja takaisin, töihin ja takaisin. Harrastuksiin, keskustaan, minne mihinkin. Nautin taaksejäävistä kilometreistä, lintujen laulusta ja kevään vihreydestä. Ensimmäisten viikkojen polkemisen jälkeen mielellään istahtaa taas satulan päälle, eikä oikein huomaakaan, kun on taas perillä.

Viime vuoteen verrattuna olen herännyt myös tekstiilipuolella. Tajusin, että ne yli kymmenen vuotta vanhat verkkarit alkavat olla juuri niin virttyneen näköiset, kuin mitä voi kuvitella vuosien hikeä ja pesukoneen höykytystä kestäneistä pöksyistä. Vähemmästäkin kuluu.

Aikaisemmin en perustanut niin näistä hienoista hifistelytekstiileistä, joista urheilukauppojen hyllyt ovat alkaneet täyttyä. Kipitin silti lähimpään urheilukauppaan ja tutkailin, mitä olisikaan saatavilla vanhojen vermeiden tilalle. Ensin ajattelin pyöräilyhousuja, mutta niissä oli niin törkeän näköiset toppaukset (varmaankin satulaa varten), että luovuin leikistä melkein jo alkutekijöissään. Sen jälkeen aloin etsimään vaihtoehtoja.

Kello tikitti, liike oli sulkemassa ja nappasin muutamat legginssinoloiset kapistukset pukukoppiin. Verkkareitakin yritin. Ne kahisivat niin paljon, että näin itseni menettämässä hermoni jo ensipyöräilyllä. Sitten kokeilun juoksuleggareita. Niissä mielestäni ihonmyötäisyys on plussaa, sillä pyöräilyssä leveät lahkeet ovat varsin kohtalokas valinta. Koko ajan saa pelätä, milloin lahkeen reuna jää ties mihin väliin ja löytää itsestään ojasta. Yhdet juoksuleggarit istuivat kuin nakutettu ja hetken päästä raahasin ne kassalle.

Täytyy sanoa, että kaksi viikkoa käyttäneenä olen ollut erittäin tyytyväinen. Housut hengittävät ja lämmittävät juuri sopivasti. Märkänäkään ei joudu värisemään kylmästä (tuli kokeiltua pyöräilyä myös sadekuurossa) ja materiaali kuivuu iltapäivän kotimatkaa varten. Hikoiluakin tulee paljon normaalia vähemmän (tai sitten olen oppinut vuosien harjoittelun jälkeen pukemaan oikean määrän vaatteita). Tarkoitus oli vuorotella vanhojen kamojen ja uuden tekniikan välillä, mutta huomaan pyöräileväni useamman päivän putkia samoissa pöksyissä - ihan vain sen takia, että ovat niin näppärät ja hyvät. Jonain päivänä voisin kokeilla myös sitä alkuperäistä suunniteltua tarkoitusta - nimittäin juoksulenkkiä. Haaveilenkin jo seuraavista housuista, kunhan muutto on ohitse!