Sunnuntairentoilua

Hikinen sunnuntai kruunaa täyden viikonlopun. Lupasin taas itselleni, että teen tuhatta asiaa. En taaskaan tehnyt. Perjantaina ja lauantaina kävin kotona lähinnä vain kääntymässä. Nyt sunnuntaina hengailen parvekkeella ja surffailen netissä. Keräilen viikon romuja takaisin kaappiin ja pesen pari koneellista pyykkiä. Kävinn lähikaupassa ostamassa jätksiä ja hikoilin vielä vähän lisää.

Ihmettelin arkea, joka viime aikojen kiitämisessä on ollut harvinaista herkkua. Keräsin soittolistan Flow:n artisteista, ihan vain henkistä valmistautumista varten. Harmittaa, että missaan sunnuntain Jonsin, mutta toisaalta tiedän, että kolmipäiväiset festarit ei ehkä työviikon keskellä ole paras valinta. Perjantaina ja lauantaina on yksinkertaisesti vielä enemmän sellaisia artisteja, joita haluaisin nähdä. Mietin, kuinka vanha minusta on tullutkaan, kun en enää jaksakaan olla mukana ihan kaikessa, mikä voisi olla kivaa. Niitä vaikeita valintoja ja kompromisseja, joita tekee liikaa kyseenalaistamatta mitään.

Silti olen nauttinut suuresti tästä viikonlopusta, siitä, että on ollut menossa ilman kotiintuloaikoja, ilman pohdintaa siitä, että jotain pitäisi vielä tehdä. Yksinasujana ei ole liikaa velvoitteita suuntaan tai toiseen. Toki työnantaja ja palkkapussi varmasti arvostaa, jos töihin ilmestyy kutakuinkin sovittujen joustojen tiimoilta. Päivät ovat mukavampia, jos takaraivossa ei kumpua monen viikon väsymys. Muuten on kaiken muun kanssa vapaa - ainakin hetken, jos niin haluaa. Se on juhlaa. Jatkan tätä rentoilua hyvin omatunnoin, vaikka tiedän, että olen luvannut itselleni päivittää blogiakin matkakuvilla. Teen sen - ehkäpä jo ensi viikonlopulla edellä mainituin varauksin.

Loppuillan kruunaa vanha klassikko: Air - All I need


Air:in keikkaa odotellessa...

Pimeyden laskiessa

Pimenevät illat. Elokuu, joka kurkistaa jo nurkan takana. Mihin kesän valoisat yöt ovatkaan kadonneet? Ennen kuin huomasin, alkoi olla taas pimeää. Toki elokuun lämpimissä öissä on tunnelmaa vaikka muille jakaa. Kuuman kesän jälkeen voi polttaa taas kynttilöitä ja nauttia elonkorjuun antimista.

Ihmettelin eilen, kun pyöräillessä oli jo hämärää. Kesän kirkkaiden päivien aikana olen hyvin pyöräillyt ilman pyörän valoa, sillä aurinko on riittänyt ohjaamaan matkaani. Nyt se pitää taas jostain kassin pohjalta etsiä. Herätessä onneksi valoa riittää. Nukkumaanmenoakaan ei haittaa, vaikka ilta laskisi jo hieman ennen normaalia sänkyynraahautumisaikaa. Se oikeastaan tekisi ihan hyvääkin unirytmin kannalta. Tai sitten voisi kurillaan taistella vielä hetken kellon osoittamia minuutteja vastaan. Huijata itseään, että vielä vähän voisi jaksaa olla valveilla tai vielä vähän voisi puuhata jotain, joka ei mitenkään voi odottaa enää aamun sarastusta. Varsinkin, kun päivän ensi säteisiin voisi olla pitkä aika - ainakin monta tuntia.

Kesäluolasta kömpiminen

Ei, en ole kuollut, kadonnut näkymättömiin tai lähtenyt etsimään paikkaa, jossa pysyisin ulkona sivilisaatiosta seuraavan vuosisadan verran. Hiljaisuus blogissa on ollut suuri, kun kesäkuumalla eivät aivosolutkaan toimi. Vaikka ne olisivat toimineetkin, niin mikään ei peitä sitä tosiasiaa, että läppärillekin on yksinkertaisesti viime viikot ovat olleet aivan liian kuumia. Tästä johtuen tapahtuu ajoittaista simahtelua, joka muistuttaa siitä, ettei tekniikkaa voi aina pitää itseisarvona. Uusi läppäri saattaa siis olla haussa lähiaikoina. Se myös näkyy blogissa siten, että himoitsemieni kuvien päivitys voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa vielä lähipäivätkin.

Kesä, tuo ihana kesä. Olen viettänyt sen Suomessa, ainakin pääosin ja hetkeäkään en ole katunut. Vielä jos olisi hieman pidempi loma, niin valittaa ei voisi. Ei tosin voi nytkään. Viimeiset viikot ovat olleet auringonpaistetta, herkkuja ja rentoilua. Helsingin viikkoa yritin väkisin olla suunnittelematta etukäteen. Kummasti löytyi puuhaa jokaiselle päivälle. Kaikkeen ei toki ehdi/pysty/jaksa osallistua, mutta "We love Helsinki"-liikkeen vesisota ja tanssit houkuttivat mukaansa pitämään hauskaa. Kannatti lähteä, sillä niissä oli oma viehätyksensä.

We love Helsinki-liikkeen tapahtumat muistuttivat siitä, että kohta tulee taas elokuu. Pimeät yöt, ja sykkivä kaupunki, joka herää heinäkuun unestaan. Tapahtumat, jotka houkuttelevat kaupungin vilinään. Kaupunki, joka herää eloon kesähorroksestaan, kun ihmiset palaavat takaisin kesälomiltaan. Yöt, joiden pimeneminen tuo tunnelmaa. Viileys, joka tuo mukanaan raikkauden ja kirpakkaat aamut. Vaikka kaiholla tulen tämänkin kesän hyvästelemään, eivät elokuun illat tuo mukanaan lainkaan huonoja vaihtoehtoja.

Loman odotusta

Hiljaisuus. Hetken halu olla hiljaa, mietiskellä. Elää ja kerätä voimia. Pitää hauskaa täysin rinnoin. Joskus tulee tunne, ettei oikeastaan ole mitään sanottavaa tai ei jaksa hehkuttaa jokaista asiaa, joka elämässä tulee vastaan. Suomalaisena olen sitten hiljaa ja blogikin on ollut varsin hiljainen. Kuin kesän tuuli, joka on hetkeksi nukahtanut ja seisoskelee paikallaan.

Kaikki elämässä on kivasti. Mitään suuria muutoksia ei ole tapahtunut ja ehkä se onkin se asia, joka on pistänyt mietityttämään. Mitä sitä oikeastaan haluaisikaan tehdä elämällään? Ei mikään helppo kysymys. Tähän mennessä koko ajan on tuntunut automaattisesti tapahtuvan kovasti asioita ympärillä. Kouluvuodet seurasivat toisiaan ja opiskelut samassa rytäkässä. Kun aloitin pitämään blogia, taisin olla ollut täyspäiväisissä töissä suunnilleen kahden vuoden verran. Moni asia tuntui uudelta ja jännittävältä. Kaksi seurannutta vuotta on kovasti kasvattanut ihmisenä. Silti nyt mietityttää, että miten polku jatkuu. Jotain pientä pitäisi muuttua. Toisaalta taas tykkään niin monista asioista, etten oikeastaan haluaisi luopuakaan rakkaista harrastuksista. Vielä vähemmän haluaisin luopua ihmisistä ympärilläni.

Pientä väsymystä on kyllä ilmassa. Lomaan on kolme päivää ja lasken tunteja. Siinä vaiheessa kun saan hetken rauhaa, alkaa asiat tapahtumaan itsestään, luonnostaan. Löytyy ylimääräistä energiaa nurkan takaa, vaikkei sitä pyytäisikään.

Uuteen reissuun

Päivät vilisevät kovaa vauhtia eteenpäin. Viime viikot olen jotenkin ollut niin menossa, ettei ole hetkeä aikaa hengähtää koneen ääressä. Berliini oli mahtava, siitä hieman myöhemmin. Kello lähentelee puolta yötä, huomenna olisi taas edessä Tukholma ja pakkaus myöhässä. Tämän vuoksi purnaan hieman ja jatkan myöhäistä pakkaamista.

On se kumma, kun näin naisena ei ikinä pääse kenkäongelmista eroon. Alkukesästä keskeinen ongelma oli, että vanhat hajosivat päälle, enkä onnistunut löytämään mitään uutta kivaa tai kiinnostavaa. Berliinissä onni tuli vastaan ja löytyi useampikin pari. Nyt pakkauksen ongelmana puolestaan on se, etten osaa valita, että mi(t)kä pari(t) pitäisi ottaa mukaan. Tilannetta ei helpota ainakaan se, että uusista kengistä ei tiedä, mikä painaa tai hiertää ja mikä ei. Loistava kenkä voi yön tummuessa alkaa puristaa kuin viimeistä päivää. Toisaalta jotkut kengät pehmenevät todella nopeasti, jolloin ensivaikutelma voi pettää. Omaa haastetta komboon lisää se, että onnistuin jotenkin lyömään isovarpaani jalkapallossa, jonka seurauksena se on oikein kauniin värinen ja hieman turvonnutkin. Pelaamista se ei toivottavasti enää estä, sen verran hyvin se on jo alkuviikosta parantunut - onneksi.

Niin, syy Tukholman reissuunkin on varsin eksoottinen, kun miettii omaa elinpiiriäni. Lähden sinne nimittäin jalkapalloturnauksen varjolla. Toki MM-kisat käynnissä ja jalkapallohuuma täyttää kisakatsomot. Hieno homma, vaikka yleensä olen suhtautunutkin suhteellisen nuivasti jalkapalloon. Silti ei koskaan tiedä, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Päädyin lupautumaan Tukholmassa järjestettävään turnaukseen nolla-kokemuksella ja viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt intensiivisesti saada kiinni siitä, mitä valtaosa pojista on hinkannut jo ala-asteen pitkinä iltoina.

Pieni jalkapallokärpänen on päässyt puremaan ja kisoihin valmistautumistarkoituksessa olen jopa katsonut muutaman MM-pelin. Lisäksi olen harjoitellut potkimista, kuljettamista ja kaikkea muuta, minkä voisi kuvitella liittyvän jalkapalloon. Hauskaa on ollut ja nauru raikanut siitäkin huolimatta, että varmaan jokainen kuudesluokkalainen poika pesee minut jalkapallotaidoissaan mennen tullen. Ei ne taidot aina merkitse. Turnaukseen olen lähtenyt selviytymisstrategialla, jossa toivon selviäväni munaamatta aivan totaalisesti ja rikkomatta itseltäni paikkoja. Tähdeksi minusta ei vielä ole, mutta mikään ei kiellä hauskanpitoa takakentällä auringon porottaessa niskaan.

Hyvää juhannusta!

Elämä vs. blogi 1-0. Kummasti sitä on vilistänyt kaupungin polkuja, eikä ole ollut aikaa istua kotona. Berliini kutsuu parin minuutin päästä, rinkka on pakattu aivan liian myöhään - no jos jotain jäi, niin voi sieltä sitten ostaa. Eilen tuuli tuiversi, ainakin hetkellisesti, kun merellinen Helsinki näytti parastaan. Purjehdusreissu vailla seuraa. Kuvia olisi tulossa siitä ja lisäksi sambakarnevaalista. Koneella ne on, mutta nyt on lähtöön liian vähän aikaa. Berliinistä paluun jälkeen sitten!

Juhannustunnelmissa, Pariisin kevät - Invisible man

Lauantai-aamuun heräilyä

Kesäyön tunnit, jolloin saan tanssahdella varpaani tuusan nuuskaksi. Henkevät ja ei-niin-henkevät keskustelut uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Vapaa-ajan minuuteista nauttiminen. Kotona hyppelehtiminen vielä seuraavana aamuna. Hyvä tunnelma, joka ei ota lähteäkseen. Rankan viikon jälkeen viikonloppu on juhlaa ja tuo hymyn huulille. Kahden viikon päästä pääsen tanssahtelemaan Berliinin yöhön, en malta odottaa.

Aamuun sopivat myös mahtavat biisit:


Sympaattinen kertomus laulun synnystä:


Kolmelta alkaa sambakarnevaalikulkue, sinne!

Kadonneita puhelimia

Vappuna oma puhelin löysi uuden omistajan. Tai ehkä paremminkin sanottuna uusi omistaja totesi raitiovaunussa, että vieraasta laukusta löytyi kivannäköinen puhelin ja nappasi tyylikkäästi mukaansa. Lisäksi matkaan lähti myös lompakko, joten jäin ihmettelemään, mitä yhtäkkiä teenkään ilman mitään henkilökohtaista ns. perustavaraa.

Ei, kännykkää tai mitään muutakaan ei ole kuulunut takaisin. Poliisille on tehty rikosilmoitus, mutta mitään ei ole kuulunut. Ajokorttiakaan ei ole löytynyt, joten epäilen vahvasti, että henkilökohtaiset kortit löytyvät jostain Suomen suuresta kaatopaikasta. Sellaista sattuu ja elämä on. Silti osasin hyvin samaistua erääseen toiseen tarinaan siitä, mitä voi käydä, jos kännykkä päätyykin toisiin käsiin. Seuraavaan kännykkään voisikin harkita synkronointia sähköpostiserverin kanssa. Jollei muuten, niin paikantaakseen kännykän taas edellä kuvatulla tavalla.

Juhannusta odottaessa

Hiljaista on ollut matkustaminen viime aikoina. Viikonlopulla piipahdin laivalla eräässä seminaarissa, mutta Viroonkaan en ehtinyt. Kolmen viikon päästä olisi taas tiedossa Berliini. Olen aika hyvin onnistunut viime vuodet missaamaan Suomen juhannuksen. Kaksi vuotta sitten vietin sen pikkuruisessa japanilaisessa itsepalvelukylpylässä ollen luultavasti ainoa asiakas. Ainakin olin ainoa asiakas naisten puolella. Istuskelin ulkoaltaassa ja katselin, kuinka maailma ympärilläni hämärtyi. Kuuntelin ympäröivän metsän ääniä hymyssä suin.

Viime vuonna istuskelin kuumassa kämpässä auringon paahteessa. Olo oli orpo, joskin silloin Intiaa oli enää alle kaksi viikkoa jäljellä. Lauleskelin kämpässä Abbaa, koska se taisi olla yksi kliseisimmistä asioista, mitä onnistuin sillä hetkellä keksimään. Yksinäisyys oli tehnyt tehtävänsä ja olo oli lähinnä surreallistinen. Ei tuntunut todelliselta viettää juhannusta yksin keskellä Intian helleitä. Muutaman kuukauden jälkeen erityistä tekemistäkin oli vaikea keksiä. Aurinko vielä paahtoi kovasti ja odotin niin kovasti monsuuniin tuloa. Paria päivää myöhemmin tanssin ulkona sateen piiskatessa kuivaa maata. Olin niin onnellinen sateesta, vaikka normaalisti kiroankin syksyn myrskyjä ja kevään puhureita.

Tänä vuonna on taas odotettavissa jotain ihan muuta. Pitkästä aikaa en vietä juhannusta yksin - tosin Suomen kamarat vielä saavat odottaa tulevia vuosia. Berliinin sykkeestä varmasti löytyy juhlatunnelmaa, vaikka se hieman eroaakin Suomen suvesta. Mahtava ajatella, että reilut kaksi viikkoa ja pääsen taas pitkästä aikaa yhden mieluisan suurkaupungin sykkeeseen. Edellisestä kerrasta taitaa ollakin kulunut kuusi vuotta. Odotan kahviloissa rentoilua, loistavia kenkäshoppailuja ja kesäistä tunnelmaa.

En sano, että matkailu millään lailla peittoaisi metsää, hyttysiä, saunaa ja nuotiota, tuota suomalaisen kesän kiteytymää. Niitä toivottavasti ehtii vielä kokemaan kesä- ja heinäkuussa, sillä tänä vuonna pyrin viettämään enemmään kesälomasta Suomen suvessa.

Huomenna tiedossa: Marimekon muotinäytös

Huomenna (2.6.) kesän aloittaa Marimekon muotinäytös Espalla. Näytösajat ovat 12, 14 ja 17.30. Sateen sattuessa Kämp gallerian Marimekossa. Musisoijana Yona ja erään kaverin unelmamekko taitaa myös näkyä lavalla. Suosittelen kynnelle kykeneville!