Kuin kukkaa kämmenellä

Suuri varoitus: jos et ole kiinnostunut kukista tai varsinkaan orkideoista, tämä postaus ei ole sinua varten. Orkideat ovat tärkeä osa Singaporen identiteettiä. Ilmanala on niille juuri oikea ja kukkabisnes kukoistaa. Varsinaisiin isoihin orkideapuistoihin en eksynyt, sillä suunnittelemani puisto olikin siirretty muiden rakennustöiden alta pois paikkaan, jota en jaksanut viimeisenä päivänä selvittää. Eläintarhan vieressä ollut orkideapuisto tuli kuitenkin katsastettua ja ohessa on kuvasadon parhaimmistoa. Pahoittelen, jos näistä tulee yliannostus. Taustalle voi jokainen kuvitella häät, sillä puistoa kiertäessäni siellä kovasti tunnuttiin harjoittelevan hääjuhlaa varten - ehkä jo illalla jokin Singaporen onnellisista pareista sai toisensa ympäristössä, jota voi vain kadehtia.

'
Tarkempia kuvia ympäristöstä:

Nyt tuli varsin vähäsanainen postaus, mutta eiköhän tällä kertaa kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa.

Huimia korkeuksia

On hetkiä, jolloin tuntee itsensä niin pieneksi. Singaporen katuja tallatessa tunsin itseni monesti pieneksi, sillä ympäristön täyttivät pilvenpiirtäjät. Ne tekivät ympäristöstä vaikeasti hahmotettavan, sillä huimat korkeudet jotenkin hämäsivät. Valtavia rakennuksia kortteleissa, joiden sisään ei suoraan voinut kurkistaa. Toinen toistaan jylhempi rakennus, joiden avulla noin viiden miljoonan ihmisen asuminen pienessä tilassa mahdollistuu. Näitä rakennuksia tuli kuvattua useampaan otteeseen matkan varrella, tässä kuitenkin muutama parhaimmista.

Jos nämä eivät kosketa pilviä, niin mitkä sitten?


Muutakin tunnelmaa ja katukuvaa. Pilvenpiirtäjät toki muodostavat osan yleiskuvasta, mutta ne eivät ole pelkästään ainoa, joka muokkaa näkymästä Singaporen näköisen.

Uusi, huimiin korkeuksiin tulevaisuudessa kohoava kasino tekeillä. Ollessani Singaporessa, sitä kuulemma valmistettiin kolmessa vuorossa päivät ja yöt. Vaikka ilmeisesti Singaporessa oli kansainvälisen laman vuoksi hieman hiljaisempaa, ei se esimerkiksi kasinojen rakentamisessa näkynyt.

Höyheniä kerrakseen

Olen yhäkin auttamattoman laiska. Lupasin itselleni, että heti lomalla kokoan kuvat tänne nähtäväksi, mutta olen vain huidellut onnellisena kaupungin menoissa ja blogi on jäänyt odottamaan hiljaisuudessaan. Hiljaiselon rikkoo nyt kuvat Singaporen lintupuistosta, jotka ehdin valmistella blogia varten. Nettiyhteys jätti kuitenkin toivomisen varaa, joten nämä jäivät odottamaan koneen syövereihin.

Jurong Bird Parkissa oli siis huima määrä erinäköisiä ja -kokoisia lintuja. Välillä joutui näitä otuksia ihmettelemään kaltereiden takaa, välillä taas sai itsekin olla aitojen sisäpuolella. Erilaisia papukaijoja oli hurjasti. Muutama niistä oli vielä ihan tosi seurallinen, selkeästi huomasi, että viihtyivät, kun ihminen kävi kurkistelemassa aidan takana. Papukaijat olivat juuri ehkä sen vuoksi aitojen takana, sillä ainakin muutama yksilö olisi käytöksensä puolesta halunnut mukaani kotia.


Afrikkalaisten lintujen iso häkki, vapaana sai kävellä ja varsinaisia ihmeellisyyksiä pääsi bongaamaan. Linnut kipittivät siellä lehdistöjen keskellä, eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä olisi vielä oikein etsimällä saattanut löytää. Tässä kuitenkin pari ihmeellisintä lintua.


Lopuksi vielä ennen akun loppumista kävin tutustumassa näihin erikoisiin eläimiin perhoshäkissä. Ilmeisesti nämä eivät syö perhosia, eivätkä välitä hulluista ihmisistä, jotka kovasti yrittävät tehdä heistä linssiluteita. Vielä ei ollut hermo mennyt näihin hulluihin turistipaparazzeihin, vaan vielä jaksoi poseerata.

Näiden kuvien johdosta voisin siirtyä kohta höyhensaarille uneksimaan, mitä kaikkia elämän tulevista viidakoista löytyykään.

Kotona, pitkästä aikaa

Hiljaisuutta voi tulkita monella tavalla. Omalta osaltani olen takaisin pyrähtänyt Suomen kesään, enkä osaa vielä käyttää aikaa blogin ylläpitämiseen. Monet kuvat ovat työn alla ja toivottavasti lähipäivinä voisi tulla kuvakoosteita matkan eri vaiheista. Ainakin voisin jokusen kuvan laittaa Mumbaista, Delhistä ja tietysti myös Singaporesta.

Ensitunnelmat Helsingistä... Täällä sitä ihmettelee, että mihin maailmaan on taas sukeltanut. On outoa, ettei ole nähnyt öitä valoisimmillaan ja päivää pisimmillään. Viileähkön sään vuoksi olo tuntuu syksyiseltä, eikä sitä yhtään helpota se tosiseikka, että kohta alkaa taas työt ja arki. Onneksi mukana kulkevat muistot kesästä, lämmöstä ja kuka tietää - ehkä vielä lämpötilakin nousee tulevina päivinä kesäisemmäksi. Iltaisin on ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa. On ihana vain kulkea päättömästi katuja, ihmetellen tätä menoa ja meininkiä. Nukkua pitkään ja hartaasti, kun ei hikoiluta tai torven tööttäykset eivät herätä aamuseiskalta. Ihanaa on olla hetken vain paikallaan, vaillla murhetta huomisesta.

Kotimatkaa kohden

Kotiin käy polku taas. Olo on haikea, Singaporessa olisi ollut vielä niin paljon näkemistä ja kokemista. Viimeiseen päivään mahtui Sentosa akvaarioineen, Raffles Singapore Slingeineen sekä yöllinen safari. Lisäksi piipahdin vielä kerran pääostoskadulla Orchad Roadilla. Kerrankin pysyin kovana, enkä ostanut mitään.

Sade yllätti taas, mutta niin yllätti aurinkokin. Olkapäät hieman kärähtivät, joten oikeastaan oli hyvä, että rantakamat jäivät majapaikkaan. Olisivat vaan kärähtäneet pahemmin, kun nyt iho onneksi punertaa vain aavistuksen verran. Päädyin siis vain tallustelemaan varpaat meressä. Outoa ajatella, että edessä on paluu Suomeen, eikä seuraavaa matkaa ole ainakaan vielä tiedossa.

Haaveissa siintää seuraava matka, jotenkin huvittaisi käydä tutustumassa Hong Kongin ihmeisiin, kun se on myös tällainen Singaporen tapainen kaupunkimetropoli. Kaupan keskus, jossa luultavasti sattuu ja tapahtuu. Kiinalaisvaikutteet, jotka näkyisivät vielä vahvemmin katukuvassa. Saattaa kuitenkin kestää vielä hetkisen verran, ennen kuin on mahdollista pitää sen verran lomaa, että voisi ottaa irtioton Aasian ihmeisiin. Kunhan pääsisi nyt ensin kotiin purkamaan kamat, järjestelemään kuvat ja ihmettelemään, että mitä mieltä kroppa on kesäisistä salaateista, kalaruoista ja tummemmasta leivästä. Ylihuomenna siis olen jo Suomessa, huomenna kiertelen taas Delhiä ja istun koneessa aivan liian monta tuntia.

Kiertelyä

Valitettavasti nettiyhteydessä on selkeästi jotain vikaa, kun kolmas kertakaan ei mahdollistanut kuvien latausta. Singaporea on tässä välissä tultu tutkittua olan takaa. Olen käynyt muun muassa eläintarhassa (sekin oli hieno), orkideapuistossa ja nykytaiteen museossa. Olen kuvannut iltaista Singaporea ja tänään kiertelin arabikortteleissa, vierailin moskeijassa ja elektroniikkahelvetti Sim Ling squarella.

Tämän jälkeen suunta olisi ollut yölliseen safariin, mutta sää petti minut. Taivaasta tulee vettä kuin saavilla kaataisi, ukkostaa ja salamoi. Näin ollen tunnin matka yhteen suuntaan yhden safarin takia - taitaa jäädä huomiseen päivään. Valitettavasti myös huominen päivä on viimeinen kokonainen tällä reissulla. Tiistaina onkin aika suunnata ensin Delhiin ja keskiviikkona Delhistä takaisin Suomeen. Kuvia ilmestyy blogiin viimeistään silloin, sillä nyt ei vain mahda mitään, ei tästä kuvien latauksesta mitään tule.

Yleisesti ottaen olen tykännyt Singaporesta valtavasti. Pääkaupunki, joka on vihreä, keskellä luontoa. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti ystävällisiä, tosin mitä nyt yksi bussikuski hoki mulle, että "go away, go away". Tänäänkään ei tullut mielestäni mitenkään älyttömän tuikeita katseita, vaikka kiersinkin intia- ja arabikortteleita. Mukaan olin toki ottanut huivin, jolla sopivasti sai peitettyä olkapäät ja kädet, kun meni ihmettelelmään, miltä moskeija näyttää. Iltaelämä näytti vilkkaalta ja monipuoliselta, vaikken tällä reissulla osannutkaan lähteä bilettämään yksin. Jos hostellista olisi löytynyt seuraa, olisin hyvin saattanut harkita. Valitettavasti tällä kertaa kaikki ovat varsin rauhallisia reppureissaajia, joko aivan matkansa alku- tai loppuvaiheessa. Näin ollen ei ole joko vielä tarvetta irrotella tai sitten on irrotellut jo pitkän matkan edestä, eikä enää jaksa kiinnostua kaupungista, joka tuntuu aivan liian kalliilta aasian viidakoiden jälkeen. Joka tapauksessa, vaikka biletys onkin ollut varsin vähäistä - kiva täällä on kierrellä ja ihmetellä. Luonnoltaan tämä on niin erilaista, kuin mihin olen koskaan törmännyt.

Lintupuisto vaativampaankin makuun

Eilen tuli sitten ihmeteltyä, miltä Jurong Pirk Park näytti. Huimaltahan se. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että sen sijaan, että katsottaisiin lintuja häkeissä oli suurempia häkkejä, ja itse oli sisällä niissä häkeissä etsien lintuja. Aivan loistava idea maassa, jossa monet linnut selviävät ulkona ilman sen kummempia lämmityksiä ympäri vuoden. Linnuilla oli myös kokoa ja näköä sen verran, että ainakin näin pohjolan lintumaailmaan tottuneena täytyy myöntää, että teki suuren vaikutuksen.

Olisin ehdottomasti ladannut muutaman kuvan tänne nyt, mutta valitettavasti nettiyhteys on niin huono, että se ei anna ladata yhtään kuvaa. Näin ollen kuvia ja muita sepustuksia joutuu odottamaan ainakin huomiseen asti. Tänään on ollut pitkä päivä, olen kiertänyt eläintarhaa, orkideapuistoa ja kuvannut illan Singaporea. Ne kuvat mielellään haluaisin itsekin nähdä, mutta sitä ennen pitäisi saada blogger toimimaan, edes sen verran, että jokusen kuvan voi tänne ladata.

Shoppailuholisti ilmoittautuu

Tänään vuorossa oli kiinakaupunki ja räätälin etsintä. Jostain syystä ei kuitenkaan jälkimmäinen maistunut, viimeisen puolen vuoden aikana on ollut vähän turhan monta harhapolkua kokeiltua. Matkan varrella eksyin kuitenkin toisille harhapoluille, eli shoppailemaan. Mukaan tarttui aivan liian paljon kaikkea ihanaa, mukaanlukien 4 paitaa, takki, vöitä ja erittäin suurella todennäköisyydellä lahjaksi ostettu laukku. Laukunkin voin hyvin pitää itselläni, mikäli vastaanottaja ei sitä jostain syystä sattuisi huolimaan.

Ennen varsinaista shoppailureissua kävin kuitenkin syömässä paikallisessa food courtissa. Se on sellainen paikallinen pieni tori, jossa on pieniä kojuja ruokaa. Eilen söin siellä nuudeleita ja katkarapuja ja tänään eksyin syömään hunajalla maustettua possua. Hintaa ei ollut kovinkaan paljon annoksella, ainoastaan yksi euro. Boonuksena oli lisäksi englantilainen taiteilija Sarah, joka seisoi jonossa minun takanani. Näin ollen matkasuunnitelmat kasvoivat yhdellä kohteella, sillä ajattelin poiketa hänen näyttelyssä. Lisäksi Sarah poikaystävänsä kanssa kutsuivat minut uima-altaalleen uimaan ihan milloin vain haluaisin. Käytännössä tämä uima-allas sijaitsisi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kuumassa ja kosteassa ilmanalassa ei pieni pulahdus yhtään tuntuisi hullummalta, joten saatan hyvinkin käyttää tarjousta ja käydä ihmettelemässä, miltä lämmin vesi ja aurinko maistuu.

Shoppailu riistäytyi jotenkin aivan käsistä, sillä jotenkin paikallinen muoti on ihanan hienostuneen, aikuismaisen, itämaisen ja tyttömaisen yhdistelmää, joka on aivan totaalisen valloittava. Vaikka kriteerit olivat istuvuuden ja ulkonäön vuoksi kovat, en voinut vain vastustaa kiusausta, vaan vaatekappale toisensa jälkeen löysi itsensä kassalle. Kovasti ihanaa tavaraa jäi kauppoihinkin, vaikka 10 kassia lopulta taisin raahata hostellille.

Muuten meni kaupoissa ramppaaminen varsin hyvin, mutta suunnatessani kotiin päin tajusin, että mp3-soittimeni ja yksi kaulakoru oli jäänyt johonkin kaupoista. Siinä vaiheessa olin jo matkalla metrolle ja kotiin päin. Tajusin kauhukseni, että kauppoja oli tullut kierrettyä kymmenittäin päivän aikana. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, että voi ei, kaikkiko paikat pitäisi käydä vielä uudestaan läpi? Onneksi muistin yhden kaulakorun, jota varten olin riisunut kaikki nuo turhat helyt kaulaltani. Kaulakoru oli todella söpö, mutta valitettavasti hieman liian pitkä ja aika kallis, joten se jäi kauppaan. Se oli kuitenkin vahvin veikkaukseni unohduksesta, sillä kaulakorua varten piti riisua kaikki kaulalta. Selkää särki ja jalkoja väsytti, mutta suuntasin takaisin Far Eeast Centeriin, jossa muistin kokeilleeni sitä. Nousu neljänteen kerrokseen ja sitten summamutikassa siihen asti, kunnes yhtäkkiä kauppa löytyi. Myyjäkin vielä muisti minut ja löytyihän se, mp3-soitin ja kaulakoru. Olin ihan onnessani saadessani ne takaisin ja vastaisuudessa täytyykin jättää nuo soittimet ja korut pois, jotta voi shoppailla huoletta - tai no, jos vielä joskus uskaltautuu shoppailemaan uudestaan.

Ensivaikutelmia

On outoa shoppailla maassa, jossa lähes kaupasta kuin kaupasta löytyy jotain, joka tarttuisi mielellään mukaan matkaan. Käytännössä matkalaukku on valmiiksi aivan liian täysi, jotta oikeasti voisi paljoa ostaa, mutta silti katse suuntautuu haaveilevasti uusien ihmeellisyyksien suuntaan. Vaikka Singapore on maineeltaan kallis, vaikuttaa se silti halvemmalta kuin odotin. Monessa paikassa näkyy esimerkiksi hyvälaatuisia vaatteita varsin sopuhintaan.

Tyyli paikallisilla on hieman samaa kuin Japanissa, mutta paljon monimuotoisempaa ja rennompaa. Eksyin eilen kaupungille, mutta matka tyssäsi ostoskeskukseen, josta en löytänyt ulos. Ei siinä mitään, ihan kiva oli pitkästä aikaa kulkea kaupasta toiseen, päättömästi ja tarkoituksettomasti. Se oli juuri oikeaa aktiviteettia aivoille, jotka olivat jo valmiiksi väsyneet, mutta kaipasivat jotain nähtävää.

Tänään olen sitten pohtinut varsinaisia käyntikohteita. Monet matkailijat viipyvät Singaporessa vain päivän tai kaksi, korkeintaan neljä. Jotenkin koen, että viikkokin helposti kuluu siivillä. En ole etsimässä mitään valtavan suurta, on vain kiva tallustella katuja pitkin ja ihmetellä, mitä kaikkea tältä saarelta löytyykään. Pohdiskelen vieläkin, että mitä kannattaisi tehdä. Listaan kuuluvat tällä hetkellä ainakin eläintarha, akvaario, Sentosa, China town, keskusta sekä pohjoisen viidakot. Harkitsen vakavasti, että menisin yösafarille ihmettelemään, miltä viidakon yö kuulostaa. Lisäksi mietin päivämatkaa Malesiaan, se kun on hyvinkin lähellä. Kun kalenterista pitää löytää aikaa myös rentoutumiselle, näyttää silti, että kyllä täällä puuhaa riittää viikoksikin. En jaksa juosta kaikkea läpi kuin näyteikkunoita, joissa vain vilahtelee kuvia elämästä ilman, että pääsisin kokemaan sitä itse samalla.

Melkein eri planeetalla

Ensimmäinen päivä Singaporessa ja taisin jo kerran rikkoa lakia. Mutustelin lämpimikseni pähkinöitä asemalla odottaessa junaa pois lentokentältä. Junassa huomasin, että siellä muistutettiin, ettei saa tupakoida (1000 Singaporen dollarin sakko), syödä tai juoda (500 Singaporen dollarin sakko). Koska en oikein tiedä, pätikö se vain junaan vaiko muuhunkin, vedän aina välillä huikkaa vesipullostani ihan kuin salaa. 250 euron sakko kun tuntuu aika paljon yhdestä hörppäyksestä väärään aikaan.

Majapaikka sijaitsee little-india-nimisessä kaupunginosassa ja hieman pieneltä intialta se vaikuttaakin. Sillä erotuksella tosin, että on paljon puhtaampi, järjestelmällisempi ja muutenkin raikkaampi. Sen verran olen tosin vasta ehtinyt tutustua, että yhden lounaan kävin vetämässä odotellessani huoneen vapautumista. Kirosin taas hienoja ruokavalintojani, sillä toistin japaninmokat - ensimmäisenä vedinkin sitten muovisilla puikoilla nuudelikeittoa. Yritin olla syödä jotenkin sivistyneesti paikallisessa pystiksen oloisessa raflassa, mutta hieman haastavaa ja hidasta se oli. Suurimmat vaikeudet tekivät isot katkaravut, joissa oli vielä pää ja kuoret kiinni. Miten ihmeessä niistä pitäisi saada siististi liha ulos? Toivottavasti se vielä tästä selviää reissun aikana. Kohta voisin sykähtää taas kaupungin vilinään ihmettelemään, miltä Singapore näyttää ja tuntuu. Myöhemmin voin vaikka palata Delhin säätöihin ja kertoa tarkemmin tästä nykyisestä matkakohteesta.