Superruokaa

Superruoka on sana, jota on kohkattu jo hetkisen. Ironista kyllä, että kyseisen termin keskiössä on Goji-marjat, vaikka hyviä marjoja on Suomen metsät pullollaan. Goji-marjoja olen itsekin ostanut, mutta maku ei mielestäni ollut järisyttävä. Kuivattu karpalo tai mustikka vievät voiton 10 - 0 ja niiden kilohintakin taitaa olla halvempi. Kuulin yhdeltä tutulta, että gojimarjat ja kaakaopavut yhdessä olisi jumalainen yhdistelmä - tiedä häntä, en ole tätä ehtinyt vielä kokeilemaan.

Kaakaopavuista tehtyjä nibsejä olen kyllä syönyt innolla. Täytyy myöntää, että niihin olen tykästynyt jopa niin paljon, että lisäilen niitä nykyään lähes aina aamumyslini joukkoon. Tykkään kaakaon mausta ilman makeutta. Kuivatut karpalot tai mustikat ovat myöskin myslin herkkuvaihtoehtoja. Vaihtoehtoisesti saatan käyttää kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä. Aamulla on ihana hetkisen nauttia hyvästä ruoasta.

Superruoka on ollut kuluttajalautakunnan kynsissä jo jonkin aikaa, koska varsinaisia tutkimuksia tai perusteluja tälle "super"ruoalle ei ole onnistuttu todentamaan. Mielestäni tämä kohkaaminen kuvaa hyvin sitä, kuinka tärkeäksi ihmiset kokevat oman terveytensä. Ollaan valmiita kokeilemaan uutta, jos sillä sanotaan olevan hyviä terveysvaikutuksia riippumatta siitä, mitä tieteellisesti on pystytty todistamaan.

Sääli tässä superruokakeskustelussa on se, että huomio kiinnittyy erilaisiin eksoottisiin aineksiin, joita rahdataan kaukaa ja kalliilla. Samalla tuntuu unohtuvan, että yksi Suomen rikkaus on erilaiset juurekset ja metsästä löytyvät marjat. Juurekset ovat vitamiinipitoisia talven (ja miksei kesänkin) herkkuja. Tuoreet porkkanat vievät kielen mennessään. Lanttua olen ainakin nuoruudessani onnellisena nakertanut. Lisäksi kuluneen viime vuoden aikana olen löytänyt yhden superherkun: punajuuren.

Jostain syystä olen aina yhdistänyt punajuuren maun rosolliin tai siihen etikkaiseen koulun versioon. Tämän vuoksi vuosikymmenien ajan vältin punajuurta kuin ruttoa. Viime kesänä sain maistaa tuoretta punajuurta grillattuna - ai että oli hyvää. Näin talvioloissa (ja kun grilliä ei ole saatavilla) olen päätynyt seuraavaan reseptiin:
- punajuuria kuorittuina ja pilkottuina
- vuohenjuustoa
- pinjansiemeniä
- hieman pippuria
- jos haluaa hifistellä, niin punajuuret voi sivellä öljyllä ja mukaan voi laittaa vielä hitusen hunajaa

Uunissa n. kolme varttia tai niin kauan, että punajuuret ovat pehmenneet. Mukaan voi laittaa myös esimerkiksi maustamatonta tofua, jos haluaa hieman proteiiniakin napaansa samalla vaivalla. Tofu sopi matkaan mukaan yllättävän hyvin ehkä juuri siksi, että maustamaton tofu ottaa makunsa muista ruoan osasista - eli tässä tapauksessa punajuuresta ja vuohenjuustosta. Miedompana ruoan osasena se tasapainottaa hyvin kokonaisuutta.

Yksi vitamiinipitoinen viikonlopputraditio on salaatin tekeminen: On ihanaa, kun viikonloppuna voi nauttia ruokaa kunnon salaatin kanssa. Tämän lisäksi alkuviikon iltapalat helpottuvat, sillä suuremmalla (tai pienemmälläkin) nälällä voi lisäksi ottaa aina salaattia. Salaatteihin pyrin hakemaan erilaisia variaatioita erilaisilla salaatinlehdillä, vihanneksilla ja energiapitoisemmilla "sattumilla" kuten esimerkiksi feta-juustolla. Unohtamatta pinjansiemeniä, sillä ne tuntuvat olevan toinen iso villitykseni punajuuren lisäksi.

Näillä eväillä on ihana jatkaa talven vilpoisissa säissä posket punottaen hyvästä, vitamiinipitoisesta ateriasta!