Joskus matkalla on selkeä suunnitelma ja lista niistä paikoista, jota haluaa käydä ja kokea. Tukholma on tässä suhteessa liian lähellä. Se on niin lähellä, ettei jaksa suunnitella. Se on niin lähellä, että jos maihin ei risteilyltä ehdi, ei se kaada maailmaa. Lisäksi se on niin lähellä, että jos toisella on hyvä suunnitelma, voi lähteä mukaan ilman pelkoa, että menettäisi jotain olennaista. Viimeksimainittussa kuviossa minulla oli Tukholmassa onni olla mukana.
Suunnitelma oli selkeä: shoppailu. Kaveri oli ottanut selvää, että terminaalin läheltä lähtee bussi Nackan ostoskeskukseen. Käytännössä pysäkki löytyi helposti viereisen ison tien varrelta. Haasteita tuotti bussilippuautomaatti, koska Ruotsin busseissa kuljettajalle ei voi maksaa. Lippuautomaattiin kävi kolikot (joita ei ollut) ja jotkin kortit (seikkailevan kaksikon viimeinen kokeiltava kortti kävi, kaikki muut eivät tunnistuneet automaatilla). Bussi numeroltaan 471 (myös muut 400-alkuiset bussit olisivat varmaan käyneet) vei viidessä minuutissa perille. Suunta oli poispäin totutusta gamla stanista.
Tältä ostoskeskus sitten näytti:
Sisällä tuntui ajoittain sekavalta: samantyyliset kaupat eivät välttämättä olleet lähekkäin ja värien määrä oli ajoittain hieman levoton. Vaihtoehtoisesti en ollut itse kovinkaan vastaanottavaisessa tilassa. Toki ostoskeskus oli itselleni uusi ja värien käyttö näyteikkunoissa erosi totutusta pelkistetystä skandinaavisesta linjasta, joka vaikutti mielipiteisiini. Kiertämisestä huolimatta oikein mitään päätynyt haaviin. Ylhäältä päin kuvattuna näky oli hieno:
Mitään ostettavaa ei oikein löytynyt. Syitä voi etsiä edellisen yön väsymyksestä, kalliihkosta ruotsin kurssista (Suomessa olevista ketjuista sai samat vaatteet halvemmalla, joten erityistä syytä niiden ostamiseen Tukholmasta ei ollut) tai ruotsalaisesta tyylistä, joka ei ihan vielä uponnut. Ehkä olisi vain pitänyt ostaa jotain ja katsoa, kun puolen vuoden päästä silmä on tottunut ja se on silloin suurinta muotia Helsingin kaduilla.
Nacka oli pääasiallinen kohde, josta ihmeeksemme selvisimme alle ajatellun ajan. Tämän jälkeen aloimme pohtimaan, mitä sitten. Otimme bussin takaisin Slussenin vanhaa ruotsinkirjaa muistellen ja sen jälkeen suuntasimme metrolla sattumanvaraisesti valittuun kohteeseen, joka tällä kertaa sattui olemaan Hötorget. Sään ollessa kaunis ja keväinen oli kiva tallustella pitkin Tukholman katuja ja kujia.
Kuten kuvista näkyy, lunta oli vähemmän ja kujat sympaattisia:
Gamla Stanista lyötyi myös aivan todella sympaattinen kahvila:
Voisiko näitä saada lisää Helsinkiinkin? Jooko?
Rauhallinen ympäristö toi tunnelmaa ja oli mukava vastakohta villille risteilylle.
Matkalla laivalle huomasin vielä Lundin huvipuiston, joka kimmelsi houkuttaen talvipäivänä:
Tukholmassa olisi toki voinut olla pidempäänkin. Koti kutsui turhan kovaa vauhtia, joten ehkä pitää taas jossain vaiheessa suunnitella reissua, joka olisi jollain lailla suunniteltu.
Suunnitelma oli selkeä: shoppailu. Kaveri oli ottanut selvää, että terminaalin läheltä lähtee bussi Nackan ostoskeskukseen. Käytännössä pysäkki löytyi helposti viereisen ison tien varrelta. Haasteita tuotti bussilippuautomaatti, koska Ruotsin busseissa kuljettajalle ei voi maksaa. Lippuautomaattiin kävi kolikot (joita ei ollut) ja jotkin kortit (seikkailevan kaksikon viimeinen kokeiltava kortti kävi, kaikki muut eivät tunnistuneet automaatilla). Bussi numeroltaan 471 (myös muut 400-alkuiset bussit olisivat varmaan käyneet) vei viidessä minuutissa perille. Suunta oli poispäin totutusta gamla stanista.
Tältä ostoskeskus sitten näytti:
Sisällä tuntui ajoittain sekavalta: samantyyliset kaupat eivät välttämättä olleet lähekkäin ja värien määrä oli ajoittain hieman levoton. Vaihtoehtoisesti en ollut itse kovinkaan vastaanottavaisessa tilassa. Toki ostoskeskus oli itselleni uusi ja värien käyttö näyteikkunoissa erosi totutusta pelkistetystä skandinaavisesta linjasta, joka vaikutti mielipiteisiini. Kiertämisestä huolimatta oikein mitään päätynyt haaviin. Ylhäältä päin kuvattuna näky oli hieno:
Mitään ostettavaa ei oikein löytynyt. Syitä voi etsiä edellisen yön väsymyksestä, kalliihkosta ruotsin kurssista (Suomessa olevista ketjuista sai samat vaatteet halvemmalla, joten erityistä syytä niiden ostamiseen Tukholmasta ei ollut) tai ruotsalaisesta tyylistä, joka ei ihan vielä uponnut. Ehkä olisi vain pitänyt ostaa jotain ja katsoa, kun puolen vuoden päästä silmä on tottunut ja se on silloin suurinta muotia Helsingin kaduilla.Nacka oli pääasiallinen kohde, josta ihmeeksemme selvisimme alle ajatellun ajan. Tämän jälkeen aloimme pohtimaan, mitä sitten. Otimme bussin takaisin Slussenin vanhaa ruotsinkirjaa muistellen ja sen jälkeen suuntasimme metrolla sattumanvaraisesti valittuun kohteeseen, joka tällä kertaa sattui olemaan Hötorget. Sään ollessa kaunis ja keväinen oli kiva tallustella pitkin Tukholman katuja ja kujia.
Kuten kuvista näkyy, lunta oli vähemmän ja kujat sympaattisia:
Gamla Stanista lyötyi myös aivan todella sympaattinen kahvila:
Voisiko näitä saada lisää Helsinkiinkin? Jooko?
Rauhallinen ympäristö toi tunnelmaa ja oli mukava vastakohta villille risteilylle.Matkalla laivalle huomasin vielä Lundin huvipuiston, joka kimmelsi houkuttaen talvipäivänä:
Tukholmassa olisi toki voinut olla pidempäänkin. Koti kutsui turhan kovaa vauhtia, joten ehkä pitää taas jossain vaiheessa suunnitella reissua, joka olisi jollain lailla suunniteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti