Maanantai. Tavastia. Missasin. Anneke van Giesbergen vieraili Helsingissä. Muistan vielä hänen viimeisen keikkansa The Gatheringin leivissä, Vantaan Korsossa. Yli-ikäinen teini ei voinut vastustaa kiusausta nähdä vielä kerran suuri laulaja lavalla. En ollut läheskään ainoa.
Muistan, kun löysin The Gatheringin vuosia sitten. Yksi kavereistani lukiovuosinaan kuunteli bändiä, mutta silloin olin itse varsin popahtava, kun kaverini viihtyi lähinnä hevin parissa. En uskonut, että minulla synkkaisi, ennen kuin löysin internetin ihmellisen maailman. How to measure a planet jäi yksittäisen biisin vuoksi soimaan, ja hetken kuluttua oli jumissa. Sitten seurasi Mandylion. Souvenirs ja Home olivat seuraavia levyjä, joita kuunteli ja kuunteli, niin puhki, etten ole oikeastaan kuunnellut levyjä nyt pariin vuoteen.
Kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin, kun pitkästä aikaa kuuntelee kappaleita. Mieleen tulvii muistoja hetkistä, jolloin on ollut täynnä nuoruuden kiihkoa, ehdotonta surua tai mahtavaa fiilistelyä. Mitä tahansa, mutta musa, jota liitän moneen elämäni tärkeistä ja hetkissä. Ei jätä yhäkään kylmäksi. Tässä on pari biisiä siltä ajalta, kun hevistä alettiin jo kääntyä kevyempään päin.
Saturnine:
You learn about it:
Jottei hevimpiä juuria kokonaan unohtaisi, on tässä Mandylionilta yksi biisi. Mahtipontista ja vaikuttavaa sekin, Mandylionista tykkäsin myöskin levynä todella paljon.
In Motion:
Nykyään Anneke tekee oman bändinsä, Agua de Anniquen kanssa töitä. Biisit ovat paljon rauhallisempia, ehkä jopa kypsempiä. The Gatherinkin elää ja levyttää, joskin laulaja on vaihtunut. En silti ole kumpaankaan tykästynyt niin paljon, kun vanha Gathering on vielä vahvana muistissa.
Agua de Anniquen - Day After Yesterday:
Suurin ongelmani uuden Anneken materiaalin kanssa on, että vaikka biisit ovatkin hyviä, on muistissa niin vahvasti se, mihin kaikkeen Anneken ääni on vuosien varrella taipunut. Jää jotenkin vaillinainen olo, vaikka biisit itsessään olisivatkin ihan jees joltain toiselta artistilta. Odotukset ovat jotenkin vieläkin niin korkealla.
Ei se silti haittaa, kertoopa vain jotain bändistä, että yli kymmenen vuoden tuotanto tuntuu vieläkin, vuosien jälkeen, mielenkiintoiselta ja ajattomalta. On kiva palata vanhojen levyjen pariin uudestaan ja uudestaan. Varsinkin syksyllä on hyvä kaivaa kynttilät ja fiilistelymusiikki esiin.
Muistan, kun löysin The Gatheringin vuosia sitten. Yksi kavereistani lukiovuosinaan kuunteli bändiä, mutta silloin olin itse varsin popahtava, kun kaverini viihtyi lähinnä hevin parissa. En uskonut, että minulla synkkaisi, ennen kuin löysin internetin ihmellisen maailman. How to measure a planet jäi yksittäisen biisin vuoksi soimaan, ja hetken kuluttua oli jumissa. Sitten seurasi Mandylion. Souvenirs ja Home olivat seuraavia levyjä, joita kuunteli ja kuunteli, niin puhki, etten ole oikeastaan kuunnellut levyjä nyt pariin vuoteen.
Kylmät väreet kulkevat selkäpiitä pitkin, kun pitkästä aikaa kuuntelee kappaleita. Mieleen tulvii muistoja hetkistä, jolloin on ollut täynnä nuoruuden kiihkoa, ehdotonta surua tai mahtavaa fiilistelyä. Mitä tahansa, mutta musa, jota liitän moneen elämäni tärkeistä ja hetkissä. Ei jätä yhäkään kylmäksi. Tässä on pari biisiä siltä ajalta, kun hevistä alettiin jo kääntyä kevyempään päin.
Saturnine:
You learn about it:
Jottei hevimpiä juuria kokonaan unohtaisi, on tässä Mandylionilta yksi biisi. Mahtipontista ja vaikuttavaa sekin, Mandylionista tykkäsin myöskin levynä todella paljon.
In Motion:
Nykyään Anneke tekee oman bändinsä, Agua de Anniquen kanssa töitä. Biisit ovat paljon rauhallisempia, ehkä jopa kypsempiä. The Gatherinkin elää ja levyttää, joskin laulaja on vaihtunut. En silti ole kumpaankaan tykästynyt niin paljon, kun vanha Gathering on vielä vahvana muistissa.
Agua de Anniquen - Day After Yesterday:
Suurin ongelmani uuden Anneken materiaalin kanssa on, että vaikka biisit ovatkin hyviä, on muistissa niin vahvasti se, mihin kaikkeen Anneken ääni on vuosien varrella taipunut. Jää jotenkin vaillinainen olo, vaikka biisit itsessään olisivatkin ihan jees joltain toiselta artistilta. Odotukset ovat jotenkin vieläkin niin korkealla.
Ei se silti haittaa, kertoopa vain jotain bändistä, että yli kymmenen vuoden tuotanto tuntuu vieläkin, vuosien jälkeen, mielenkiintoiselta ja ajattomalta. On kiva palata vanhojen levyjen pariin uudestaan ja uudestaan. Varsinkin syksyllä on hyvä kaivaa kynttilät ja fiilistelymusiikki esiin.
3 kommenttia:
Moonspell on minulle tutumpi. Anneke vierailee biisissä Scorpion Flower: http://www.youtube.com/watch?v=egK4GnkruYA
Samoin Devin Townsend Projectissa on aika monessa biisissä Anneke mukana.
Kiitos tosiaan vinkistä, pitääpä kuunnella tuo Moonspellin biisi.
Lähetä kommentti