Tiedättehän sen tunteen, kun vaate on pehmoisen ihana, ikuinen luottovaate, jonka haikein mielin hylkää roskikseen vasta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin säädyllisyys vaatteesta on kadonnut? Kun vaate on yksinkertaisesti kulunut puhki, eikä mikään taikuri maailmassa saa siitä enää sellaista, jota se joskus oli?
Blogeissa tuntuu tällä hetkellä pyörivän syksyinen villitys vaatteisiin tai sitten vaatteiden vähentämiseen. Siellä täällä näkyy haasteita, jossa pyritään pukeutumaan kuuteen vaatteeseen, yhteen vaatteeseen, vanhoihin vaatekaappien aarteisiin tai vastaaviin. Sinänsä nämä haasteet voivat avatakin silmiä näkemään vaatekaapin uudessa valossa, mikä onkin hyvä. Itse en niin yksittäisille haasteille lämpiä, mutta se pisti pohdituttamaan omaa suhdettani vaatteiden ostamiseen ja niiden käyttöön.
Yksi asia jotenkin korostuu monissa ympäristöä ajattelevissa blogeissa: vahva linjaus siihen, että vaatteita pitäisi olla jotenkin todella vähän tai samoissa vaatteissa pitäisi asua koko ajan. Toinen ääripää ovat blogit, joissa uusia vaatteita esitellään viikoittain ellei lähes joka päivä. En henkilökohtaisesti usko loputtomaan minimalismiin tai maailman pelastamiseen sillä, että vanhat vaatteet viedään kirpputorille. Ehkä se johtuu vain siitä omasta pienestä kyynisestä ukosta sisälläni tai sitten siitä, etten ole oikein kirpparilta mitään lempparivaatetta koskaan löytänyt. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoistakin.
Vaatteeni vaihtuvat päälläni päivittäin, mutta se ei silti tarkoita, että shoppailisin koko ajan maailman ihanuudet omaan kaappiini. Pyrin pitämään vaatekaappini niin suurena, että sieltä löytyy monipuolisesti erilaisia vaatteita. Tällöin ei joka päivä tarvitse laittaa samaa päälle, jos ei älyttömästi halua. Käyn vaatekaupoissa usein poikkeamassa ja haistelemassa trendejä- tosin harvoin ostan mitään. Vaatteiden ostoni on kausittaista - välillä voin ostaa useita vaatteita viikon aikana ja välillä kuluu useita kuukausia siihen, etten ostan mitään uutta. Leikkauksista ja mittasuhteista riippuu hyvin paljon, kuinka innoissaan uusista trendeistä olen.
Haasteellista vaatteiden ostossa on se, että aina ei tiedä, milloin vaatteesta tulee suuri lemppari ja milloin se taas jää nurkkaan pölyttymään. Harhaostoja pyrin välttämään kahdella periaatteella. Yksi hyvä periaate vaatteiden ostossa on pohtiminen, voisinko pystyä käyttämään vaatteen loppuun. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että käyttäisin sen loppuun seuraavan vuoden aikana, vaan riittää, että näen sillä käyttöä joko pidemmälle aikavälille tai sitten erittäin intensiivistä käyttöä yksittäselle trendille. Toinen hyvä periaate on se, että ostettavan vaatteen pitää jollain tavalla olla kivempi tai toimivampi kuin nykyisen vaatekaapin tarjonta. Tämä periaate ei varsinaisesti kannusta huonolaatuisten vaatteiden ostoon, sillä kivaan vaatteeseen yhdistän sopivan materiaalin, kivan kankaan ja mainion leikkauksen. Laatu ei tarkota, että vaatteen tarvitsisi olla äärettömän kallis. Riittää, kunhan vaate näppituntumalta tuntuu sellaiselta, että kestää myös normaalin käytön ja pesun säilyttäen ryhtinsä ja värinsä. Tällöin siihen on myös kiva palata uudestaan ja uudestaan.
Silti, joskus löytää jotain aivan ihanaa, jolloin ei järjen ääni kuulu ja tarkat kriteerit unohtuvat. Hame, joka piristi yhtäkkiä kaikki normaalit paidat. Kengät, jotka ei mitenkään sovi tyyliin, mutta ne tuntuvat vain niin ihanilta jaloissa, että ovat yksinkertaisesti pakko saada. Jos vaate tuo jollain lailla erityisesti hymyn huulille, on sitä vaikea vastustaa. Monesti näistä tulee luottovaatteita, tavalla tai toisella. Myös näitä tähtiä pyrin sopivasti keräämään vaatekaappiini, sillä parhaat hehkuvat vielä vuosienkin päästä ostosta ja niihin on aina kiva palata. Monipuolinen vaatekaappi ihanien yksityiskohtien kanssa luovat tällöin pohjan tyylille, johon on kiva pukeutua vuodesta toiseen. Tällöin myöskään ei tarvitse juosta yksittäisten trendien perässä ja silti voi pukeutua kivasti ja tyylikkäästi - vuodenajasta ja tilaisuudesta huolimatta.
Blogeissa tuntuu tällä hetkellä pyörivän syksyinen villitys vaatteisiin tai sitten vaatteiden vähentämiseen. Siellä täällä näkyy haasteita, jossa pyritään pukeutumaan kuuteen vaatteeseen, yhteen vaatteeseen, vanhoihin vaatekaappien aarteisiin tai vastaaviin. Sinänsä nämä haasteet voivat avatakin silmiä näkemään vaatekaapin uudessa valossa, mikä onkin hyvä. Itse en niin yksittäisille haasteille lämpiä, mutta se pisti pohdituttamaan omaa suhdettani vaatteiden ostamiseen ja niiden käyttöön.
Yksi asia jotenkin korostuu monissa ympäristöä ajattelevissa blogeissa: vahva linjaus siihen, että vaatteita pitäisi olla jotenkin todella vähän tai samoissa vaatteissa pitäisi asua koko ajan. Toinen ääripää ovat blogit, joissa uusia vaatteita esitellään viikoittain ellei lähes joka päivä. En henkilökohtaisesti usko loputtomaan minimalismiin tai maailman pelastamiseen sillä, että vanhat vaatteet viedään kirpputorille. Ehkä se johtuu vain siitä omasta pienestä kyynisestä ukosta sisälläni tai sitten siitä, etten ole oikein kirpparilta mitään lempparivaatetta koskaan löytänyt. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoistakin.
Vaatteeni vaihtuvat päälläni päivittäin, mutta se ei silti tarkoita, että shoppailisin koko ajan maailman ihanuudet omaan kaappiini. Pyrin pitämään vaatekaappini niin suurena, että sieltä löytyy monipuolisesti erilaisia vaatteita. Tällöin ei joka päivä tarvitse laittaa samaa päälle, jos ei älyttömästi halua. Käyn vaatekaupoissa usein poikkeamassa ja haistelemassa trendejä- tosin harvoin ostan mitään. Vaatteiden ostoni on kausittaista - välillä voin ostaa useita vaatteita viikon aikana ja välillä kuluu useita kuukausia siihen, etten ostan mitään uutta. Leikkauksista ja mittasuhteista riippuu hyvin paljon, kuinka innoissaan uusista trendeistä olen.
Haasteellista vaatteiden ostossa on se, että aina ei tiedä, milloin vaatteesta tulee suuri lemppari ja milloin se taas jää nurkkaan pölyttymään. Harhaostoja pyrin välttämään kahdella periaatteella. Yksi hyvä periaate vaatteiden ostossa on pohtiminen, voisinko pystyä käyttämään vaatteen loppuun. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että käyttäisin sen loppuun seuraavan vuoden aikana, vaan riittää, että näen sillä käyttöä joko pidemmälle aikavälille tai sitten erittäin intensiivistä käyttöä yksittäselle trendille. Toinen hyvä periaate on se, että ostettavan vaatteen pitää jollain tavalla olla kivempi tai toimivampi kuin nykyisen vaatekaapin tarjonta. Tämä periaate ei varsinaisesti kannusta huonolaatuisten vaatteiden ostoon, sillä kivaan vaatteeseen yhdistän sopivan materiaalin, kivan kankaan ja mainion leikkauksen. Laatu ei tarkota, että vaatteen tarvitsisi olla äärettömän kallis. Riittää, kunhan vaate näppituntumalta tuntuu sellaiselta, että kestää myös normaalin käytön ja pesun säilyttäen ryhtinsä ja värinsä. Tällöin siihen on myös kiva palata uudestaan ja uudestaan.
Silti, joskus löytää jotain aivan ihanaa, jolloin ei järjen ääni kuulu ja tarkat kriteerit unohtuvat. Hame, joka piristi yhtäkkiä kaikki normaalit paidat. Kengät, jotka ei mitenkään sovi tyyliin, mutta ne tuntuvat vain niin ihanilta jaloissa, että ovat yksinkertaisesti pakko saada. Jos vaate tuo jollain lailla erityisesti hymyn huulille, on sitä vaikea vastustaa. Monesti näistä tulee luottovaatteita, tavalla tai toisella. Myös näitä tähtiä pyrin sopivasti keräämään vaatekaappiini, sillä parhaat hehkuvat vielä vuosienkin päästä ostosta ja niihin on aina kiva palata. Monipuolinen vaatekaappi ihanien yksityiskohtien kanssa luovat tällöin pohjan tyylille, johon on kiva pukeutua vuodesta toiseen. Tällöin myöskään ei tarvitse juosta yksittäisten trendien perässä ja silti voi pukeutua kivasti ja tyylikkäästi - vuodenajasta ja tilaisuudesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti