Akrobatiaa ja asperiinia

Kyllä, olen löytänyt intoni taas. Pidin pitkän tauon, koska jossain vaiheessa ei niin napannut. Tänä syksynä kuitenkin tsemppasin ja ilmoittauduin pitkästä aikaa akrobatian alkeisiin. Ajankohta on aivan liian aikaisin. Lauantai-aamu vasta heräilee, kun pitäisi jo porhaltaa kaupungin läpi. Perjantai-iltana ei voi revitellä, sillä aamulla se taas kostautuu. Silti, ei kaduta. Ei tippaakaan. Ei, vaikka edellisenä iltana alkanut kumpuava päänsärky ei meinannut ottaa lähteäkseen ja tunnin aikana kävin hiljaa nappaamaan päänsärkylääkkeen, kun kipeä pää ei tykännyt kuperkeikoista tai muistakaan isoja lihaksia vaativista tehtävistä.

Tasoltaan ryhmä on vielä aavistuksen helppo. Vetäjä sanoi minulle kuullessaan ilmoittautumisestani, että se voi olla terapeuttista. Sitä se oikeastaan onkin. Alkeiskurssilla muutkaan eivät välttämättä loista notkeudellaan tai tempuillaan. Ei niin erotu, vaikka olisi vieläkin vähän pihalla oman kroppansa kanssa. Erilaisten tehtävien kanssa ei hajota, koska liikkeet ovat uusia. Ensimmäinen ajatus liikkeen esittelyssä ei ole, että on toistanut liikettä jo vuosikaupalla oppimatta sitä. Piristävää.

Suuria odotuksia kurssille ei minulla oikeastaan ole. Ainoa tavoite on pysyä kunnossa, satuttamatta itseään millään lailla. Uusien lihaksien löytäminen on plussaa. Samoin hiljaisena taustatoiveena on oppia seisomaan käsillä vähän paremmin. Saa nähdä, miten käy, lopahtaako into syksyn sateisiin vai opinko oikeasti jonain päivänä seisomaan käsillä. Haaveita saa ainakin olla ja parin ensimmäisen tunnin jälkeinen mahtava fiilis on täyttänyt odotukset kaikilta osin.

ps. syksyn piristyksenä soi Amy MacDonaldsin Run, jota ei valitettavasti voinut suoraan linkittää blogiin. Video on syksyä parhaimmillaan.