Mitä olisikaan syksy ilman jokasyksyistä elokuvafestaria? Ilman sitä, että taistelee syksyn tuulia ja sadetta vastaan maailmaan, jossa unohtuu kaikki muu. Viime vuonna valittelin sitä, että valituissa näytöksissä elämä oli raadollista ja riipivää. Todentuntuisuus ei kiinnostanut. Sen sijaan tänä vuonna katselin listaa silmät kiiluen. Houkutus oli syttynyt. Tässä pieni yhteenveto muutamista elokuvista, joista osan toivon näkeväni.
Gabriel Byrne
Erään lahjakkaan näyttelijän henkilökuva. Ripaus Irlantia ja erään näyttelijän historiaa. Elämä voi joskus olla mielenkiintoisempaa kuin paras draama.
Going Vertical: The Shortboard revolution
Surffauksen historiaa. Itse varmaan odottaisin suuria ilmalentoja ja tyylinäytteitä, sillä lajin ollessa hieman vieraampi ei varsinaista sisäistä paloa aiheeseen liity.
Kun silmäni mä auki saan
Ihmissuhteita, alkavia ja päättyviä sellaisia. Jotain sitä pientä, joka kiinnitti huomion. Kiinnostus italialaista elokuvaa kohtaan syttyi ja jotenkin odottaisin näkeväni jotain aistillista ja tunteikasta.
Luck by Change
Ripaus Intiaa syksyn keskelle. Juoni kuulosti hieman vauhdikkaammalta kuin perinteisissä Bollywood-leffoissa, eikä pituuskaan vielä aivan mahdoton intialaisleffaksi ollut. 2,5 tunnin pläjäys Bollywoodia voi tuoda mieleen lämmön, melun ja tapahtumarikkauden. Kaukokaipuu voi syttyä pitkästä aikaa tai sitten teatterista poistuu kiitollisena siitä, että saa nauttia Helsingin rauhallisista kaduista. Vaikea sanoa näkemättä, mutta mieltä voi kaihertaa, jos ei näe.
Picture Me: A Models Diary
Tirkistelyä on nykytelevisio täynnä. Reality-tv:iden vastapainoksi voi olla mielenkiintoista nähdä dokumentti siitä, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu - tai ainakin halutaan näyttää tapahtuvan.
Pom Poko
Studio Ghibli loistaa poissaolollaan monen vuoden luottofilmien jälkeen. Sen sijaan Pom Pokosta voi saada hyvän korvikkeen, koska sen luoja Isao Takahata, joka toimi myös mm. Miyazakin esikuvana. Elokuvan kuvauksesta saa mielikuvan juonen olevan hyvin lähellä Studio Ghiblin vastaavia ja piirustustyylikin tuntuu etäisesti tutulta.
The Housemaid
Vielä yksi mielenkiintoinen aasialaisleffa tulee Koreasta. Osa näkemistäni korealaiselokuvista on vaikuttanut hieman jäykiltä ja kliseisiltä, mutta asetelmaltaan the housemaid korealaiseen arvomaailmaan yhdistettynä luo mielenkiintoisen pohjan tarinalle.
Saa nähdä, mitkä pätkät loppujen lopuksi sopivat aikatauluun, mitä haluaisi kokea ja mitä ehtii näkemään. Niille, jotka eivät Helsingin seudulla normaalisti kulje ja pääse tutustumaan Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalin tarjontaan suosittelen esimerkiksi elokuvia Katseeseen kätketty ja Le Concert. Kumpikin positiivisen yllätyksen tuonut elokuva löytyy varmaankin jo videolta.
Gabriel Byrne
Erään lahjakkaan näyttelijän henkilökuva. Ripaus Irlantia ja erään näyttelijän historiaa. Elämä voi joskus olla mielenkiintoisempaa kuin paras draama.
Going Vertical: The Shortboard revolution
Surffauksen historiaa. Itse varmaan odottaisin suuria ilmalentoja ja tyylinäytteitä, sillä lajin ollessa hieman vieraampi ei varsinaista sisäistä paloa aiheeseen liity.
Kun silmäni mä auki saan
Ihmissuhteita, alkavia ja päättyviä sellaisia. Jotain sitä pientä, joka kiinnitti huomion. Kiinnostus italialaista elokuvaa kohtaan syttyi ja jotenkin odottaisin näkeväni jotain aistillista ja tunteikasta.
Luck by Change
Ripaus Intiaa syksyn keskelle. Juoni kuulosti hieman vauhdikkaammalta kuin perinteisissä Bollywood-leffoissa, eikä pituuskaan vielä aivan mahdoton intialaisleffaksi ollut. 2,5 tunnin pläjäys Bollywoodia voi tuoda mieleen lämmön, melun ja tapahtumarikkauden. Kaukokaipuu voi syttyä pitkästä aikaa tai sitten teatterista poistuu kiitollisena siitä, että saa nauttia Helsingin rauhallisista kaduista. Vaikea sanoa näkemättä, mutta mieltä voi kaihertaa, jos ei näe.
Picture Me: A Models Diary
Tirkistelyä on nykytelevisio täynnä. Reality-tv:iden vastapainoksi voi olla mielenkiintoista nähdä dokumentti siitä, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu - tai ainakin halutaan näyttää tapahtuvan.
Pom Poko
Studio Ghibli loistaa poissaolollaan monen vuoden luottofilmien jälkeen. Sen sijaan Pom Pokosta voi saada hyvän korvikkeen, koska sen luoja Isao Takahata, joka toimi myös mm. Miyazakin esikuvana. Elokuvan kuvauksesta saa mielikuvan juonen olevan hyvin lähellä Studio Ghiblin vastaavia ja piirustustyylikin tuntuu etäisesti tutulta.
The Housemaid
Vielä yksi mielenkiintoinen aasialaisleffa tulee Koreasta. Osa näkemistäni korealaiselokuvista on vaikuttanut hieman jäykiltä ja kliseisiltä, mutta asetelmaltaan the housemaid korealaiseen arvomaailmaan yhdistettynä luo mielenkiintoisen pohjan tarinalle.
Saa nähdä, mitkä pätkät loppujen lopuksi sopivat aikatauluun, mitä haluaisi kokea ja mitä ehtii näkemään. Niille, jotka eivät Helsingin seudulla normaalisti kulje ja pääse tutustumaan Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalin tarjontaan suosittelen esimerkiksi elokuvia Katseeseen kätketty ja Le Concert. Kumpikin positiivisen yllätyksen tuonut elokuva löytyy varmaankin jo videolta.
3 kommenttia:
Kun silmäni auki saan -leffassa on ohjaaja paikalla. Voisin lähteä sun seurakses tohon. Myös surffi- ja intia pätkät kiinnostavat. Itse olen menossa untitlediin ja mr.nobody:ä katsomaan ainakin.
laura, aika törkeää tuollainen ehdottelu
Laura: Hmmm... Kun silmäni auki saan voisi kyllä olla. Intia-pätkästä kävisi ensi sunnuntai klo 12, mut se on vähän aikaisin, kun ottaa huomioon lauantai-illan riennot. Untitled kuulosti tosi mielenkiintoiselta, mutta ei oikein sovi aikatauluihin. Mr nobody ehkä, näin siitä trailerin engelissä tässä joku päivä. Eli siis, Kun silmäni auki saan siis varmaan joo, ja sunnuntaina voisi pohtia vointia ja intoa nähdä tuo Luck by change. Mut viestitellään. :D
Simo: Joskus blogin kautta saattaa tulla kaikenlaista ehdottelua... ;)
Lähetä kommentti