Pitkä taival

Melkein 2,5 vuotta. 400 vilausta elämästä, iloista ja kyynelistä. Ylipäätään olen hieman yllättynyt, että matkablogina alkanut kirjoittaminen nettiin jatkuu yhä. Pohdintoja, kertomuksia, matkamuistoja ja fiilistelyä. Niitä vanhempia tekstejä voi vieläkin kaivaa teemoittain. Löytyy varmasti vuodenajoista, eri paikoista ylipäätään kuvista. Välillä on ollut hiljaisempia aikoja, kun ei ole joko ollut kirjoitettavaa. Perinteisesti suomalaisena olen mieluummin hiljaa, kun kirjoitan vain kirjoittamisen vuoksi. Välillä taas elämä on jyrännyt blogin ohi, eikä aikaa kirjoittamiseen ole oikein löytynyt kaiken kiireen keskellä. Harrastuksia on monia ja ihania ihmisiä elämä täynnä, joten ei se elämä voi hukkua pelkästään bittivirtaan. Sanoihin, joita peräkkäin latelee itsekseen toivoen, että joku lukisi. Toki, mikään ei poista sitä tosiasiaa, että kirjoittanut olen pienen ikäni. Aikaisemmin vain kukaan ei ole nähnyt tekstejä ja monet ovat hukkuneet päiväkirjojen syövereihin. Välillä tulee aktiivisempia kausia ja välillä on taas hiljaisempaa - stressiä en kirjoittamisesta tai muustakaan ole ikinä jaksanut ottaa.

Jottei neljässadas postaus ihan täynnä vanhan muistelua olisi, on ohessa muutama kuva parin viikon takaa. Syksy vasta raottaa oveaan ja kesä hiljaa vaipuu pois. Siinä välissä on kuitenkin päiviä, jotka yksinkertaisesti ovat niin kauniita, että ajan haluaisi pysäyttää.







Hyvää syksyistä viikkoa lukijoillekin! Olen aina yhtä ihmeissäni, miten tähänkin blogiin aina ihmisiä eksyy. Kiitos kommenteista ja jatketaan samaa taivalta!