Kohtaamisia

Joka päivä kävelet kymmenien, ellei satojen ihmisten ohi. Arkirutiineissa ei kovastikaan huomaa katsoa ympärilleen, eikä välttämättä ole tarvekaan. Välillä vaihdat sanasen asiasta tai toisesta, eikä sen tarvitse olla mitään merkityksellistä. Hymyilet vastaantulijalle tai opastat oikeaan suuntaan. Milloin sitä oikeastaan tietää, mitä toinen ajattelee? Ketkä ovatkaan sydän pakahtumaisillaan, ketkä suruissaan tai ketkä muuten vain kiireisiä tai arkeen uppoutuneita? Milloin tapaat yöbussissa sen sukulaissielun tai toisen, joka nukkuu hetken ohi?

Miten elämässä tietää, milloin on löytänyt sen kauan kaivatun rakkauden? Koska törmäätkään junassa tai bussissa siihen tuttuun, josta et ole kuullut mitään viiteen vuoteen? Milloin polut taas risteävät ja milloin yhtyvät monen vuoden jälkeen? Milloin yksi pieni hetki voi muuttaa elämän pitkäksi aikaa? Milloin se päätyy iloon ja onneen, milloin taas lohduttomiin kyyneliin tai rikkinäiseen sydämeen?

Monet tuttavaparit ovat löytäneet toisensa paikoista, joista he sitä vähiten etsivät. Se on jotenkin ironista, että vaikka etsisi kuinka, harvoin juuri sillä hetkellä oikeastaan natsaa mikään. Silti sattuma voi laittaa sormensa peliin ja lopputuloksena voi olla jotain hyvin muuta, kuin odottaa. Itsekin taisin menettää sydämeni jossain vastaavassa tilanteessa, tai annoin sen ainakin hetkeksi lainaan. Lopputulosta ei voi oikeastaan tietää, enkä tässä vaiheessa oikein haluakaan. Silti se on hassua, kuinka joskus pienet hetket voivat muuttaa elämän suuntaa - edes vähäksi aikaa.

Loppukevennykseksi vielä Killersin Romeo & Juliet Dire Straights-cover, jossa varsinainen biisi alkaan suunnilleen minuutin kohdalla.