keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tulppaaneja

Kyllä, pahimmassakin kappaleessa saa sydämen sykkimään pienet asiat keväästä. Ikkunalaudalla monta vuotta sinnitellyt muratti kylmettyi pois. Se odottaa sijaistaan, mutta sitä varten säiden pitäisi vielä vähän lämmetä. Matka kaupasta kotiin on aivan liian pitkä.

Olin silti mainoksen uhri. Bussipysäkit muistuttivat tulppaaneista, enkä voinut enää kaupassa itselleni mitään. Vaikka kovassa kylmyydessä ei kevättä voi vielä varsinaisesti juhlistaa, löytyy se hetken verran keittiöstäni.



Valitettavasti näiden kuvien valo ei tule auringosta, vaan kirkasvalolampusta. On ollut ilahduttavaa huomata viime päivinä, että aamuisin ei ole enää pilkkopimeää, vaan yön kajo vaihtuu aamun hämärään. Enää pari viikkoa, niin pääsen varmaan taivaltamaan jo töihin suhteellisen valoisassa säässä.

Nämä paperikukat puolestaan piristivät kuluneen puoli vuotta keittiötäni. Jotenkin ne vieläkin ovat niin viehkeitä, että luultavasti päätyvät esille siinä vaiheessa kun tulppaanien hetki on ohitse.




Piristävää päivänjatkoa lukijoillekin!

Ei kommentteja: