Sohvalla nukkuminen on jalo taito. Se tiivistyy huippuunsa varsinkin silloin, kun on muita kiireellisiä aikoja takana. Kerrankin vapaa hetki, menee rentoutumaan sohvalle ja yhtäkkiä tajuaa monen tunnin päästä nukahtaneensa. Jos muita kiireitä ei ole, on jumalaista vajota takaisin uneen, joko sohvalle tai sitten raahautua ihan sänkyyn asti.
Nukahtamisessa oikeastaan hieman huijaa itseään. Yrittää joko ylipuhua itselleen, että olisi jokin mielenkiintoinen juttu lehdessä/kirjassa/koneella, johon voisi hyvin käyttää vielä vapaan hetken. Kuiskuttelee alitajuntaan, ettei vielä ole aika levätä. Sohvalla nukahtelua välillä tekee siitäkin huolimatta, että voi olla monen päivän putki takana, jolloin on juuri nukahtanut sohvalle. Aivan, kuin sohvalle mukavaan makuuasentoon meno tarkoittaisi jotain muuta, kuin että taas vaihteeksi herää viideltä aamuyöllä valot päällä ja niska jumissa. On se kumma, että vuosien jälkeenkin se tulee yllätyksenä.
Silti odotan viikonloppua innolla, vaikka se merkitsisikin sitä, että perjantai-illan päätteeksi istahdan turmiollisella hetkellä sohvalle - ja nukun viikonlopun tai viikonlopun osan yli.
Nukahtamisessa oikeastaan hieman huijaa itseään. Yrittää joko ylipuhua itselleen, että olisi jokin mielenkiintoinen juttu lehdessä/kirjassa/koneella, johon voisi hyvin käyttää vielä vapaan hetken. Kuiskuttelee alitajuntaan, ettei vielä ole aika levätä. Sohvalla nukahtelua välillä tekee siitäkin huolimatta, että voi olla monen päivän putki takana, jolloin on juuri nukahtanut sohvalle. Aivan, kuin sohvalle mukavaan makuuasentoon meno tarkoittaisi jotain muuta, kuin että taas vaihteeksi herää viideltä aamuyöllä valot päällä ja niska jumissa. On se kumma, että vuosien jälkeenkin se tulee yllätyksenä.
Silti odotan viikonloppua innolla, vaikka se merkitsisikin sitä, että perjantai-illan päätteeksi istahdan turmiollisella hetkellä sohvalle - ja nukun viikonlopun tai viikonlopun osan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti