Kylmä viima. Pakkasen puremat posket. Kadut, jotka tuntuvat peittyneen ikiroutaan. Liukkaat tiet, joiden päällä taiteilemiseen tarvitaan jo taitoa. Kun tuuli on kylmä ja viima puhaltaa kuin viimeistä päivää, tunnen olevani kotona Helsingissä. Jostain syystä ääri-ilmiöt ovat aina kiehtoneet ja tällainen pakkastalvi saa minut tuntemaan eläväni.
Vaikka se olisi vain kylmän kipristelyä poskissa, tulee siitä tunne, kuinka pohjoistuuli puhaltaa katujen läpi. Hetken kaikki saa olla kirkasta ja kylmää. Viima pysyy sisältä poissa, kun pukee tarpeeksi villaa ylle. Lopulta saa hyvän tekosyyn pitää päällä hölmöimpiä karvasaappaita, ne kun lämmittävät niin mukavasti.
Kylmään ja kovettuneeseen ympäristöön sopivat hyvin dramaattiset biisit. Siinä, missä kevätaurinko tuo kesän odotuksen ja elektronisen, kepeän musiikin soimaan, on talvella kiva kuunnella jotain vähän rankempaa. Se ei silti tarkoita, että omat tunnelmat olisivat yhtään sen synkemmät kuin muulloinkaan. Dramaattiset sävyt vain sattuvat sopimaan jylhään ympäristöön, joka koostuu harmaasta ja valkoisesta. Kovasta jäästä ja lumesta, joka narskuu jalkojen alla.
Nightwish - The Islander
Nightwishin Dark Passion Play- albumiin ihastuin joskus pari vuotta sitten pian levyn ilmestymisen jälkeen. Se oli mukana sen talven retkissä ja yhäkin muistan päivät, jolloin reissattiin autolla alppien tienoilla, kyseisen levyn soidessa täysillä radiosta. En yhäkään osaa olla yhdistämättä levyn biisejä siihen matkaan ja hyvään tunnelmaan. Video on myös kaunis.
Sonata Arctica - Tallulah
Tämä biisi on jotenkin katkeransuloisen tunnerikas. Hetki, jolloin kaikki on niin ohi, mutta silti toinen jää huutamaan yksin pimeään, pettyneenä ja särkyneenä. Yrittää päästää irti hetkellä, jolloin perhosen olisi vain fiksumpaa jättää liekki rauhaan. En osaa silti liittää biisiä mihinkään valtavaan ihmissuhdedraamaan, vaikka siihen tunteeseen onkin helppo samaistua, kun yhtäkkiä tajuaa kaiken olevankin ohi. Jonain talvena kuuntelin tätä paljon, joskaan vuodesta ja syystä en niinkään enää tiedä.
Poets of the Fall - Lift
Syvää elämän ironiaa ja herkkää haavoittuvaisuutta. Jostain syystä Poets of the Fallia tulee kuunneltua pätkissä ja levyihin voi palata vuosienkin päästä. Ne tuovat toivoa hetkiin, jolloin maa värjäytyy harmaaksi ja sade vihmoo maata. Levyt ovat kuunneltu jo lähes puhki. Maaliskuun uutta levyä odotan jo kuin kuuta taivaalta ja kahden viikon päästä pitäisi tulla sinkku kauppoihin. Oi, tätä odotusta!
Poets fo the fall - You know my name
Hyvä biisi, vaikka cover onkin.
Vaikka se olisi vain kylmän kipristelyä poskissa, tulee siitä tunne, kuinka pohjoistuuli puhaltaa katujen läpi. Hetken kaikki saa olla kirkasta ja kylmää. Viima pysyy sisältä poissa, kun pukee tarpeeksi villaa ylle. Lopulta saa hyvän tekosyyn pitää päällä hölmöimpiä karvasaappaita, ne kun lämmittävät niin mukavasti.
Kylmään ja kovettuneeseen ympäristöön sopivat hyvin dramaattiset biisit. Siinä, missä kevätaurinko tuo kesän odotuksen ja elektronisen, kepeän musiikin soimaan, on talvella kiva kuunnella jotain vähän rankempaa. Se ei silti tarkoita, että omat tunnelmat olisivat yhtään sen synkemmät kuin muulloinkaan. Dramaattiset sävyt vain sattuvat sopimaan jylhään ympäristöön, joka koostuu harmaasta ja valkoisesta. Kovasta jäästä ja lumesta, joka narskuu jalkojen alla.
Nightwish - The Islander
Nightwishin Dark Passion Play- albumiin ihastuin joskus pari vuotta sitten pian levyn ilmestymisen jälkeen. Se oli mukana sen talven retkissä ja yhäkin muistan päivät, jolloin reissattiin autolla alppien tienoilla, kyseisen levyn soidessa täysillä radiosta. En yhäkään osaa olla yhdistämättä levyn biisejä siihen matkaan ja hyvään tunnelmaan. Video on myös kaunis.
Sonata Arctica - Tallulah
Tämä biisi on jotenkin katkeransuloisen tunnerikas. Hetki, jolloin kaikki on niin ohi, mutta silti toinen jää huutamaan yksin pimeään, pettyneenä ja särkyneenä. Yrittää päästää irti hetkellä, jolloin perhosen olisi vain fiksumpaa jättää liekki rauhaan. En osaa silti liittää biisiä mihinkään valtavaan ihmissuhdedraamaan, vaikka siihen tunteeseen onkin helppo samaistua, kun yhtäkkiä tajuaa kaiken olevankin ohi. Jonain talvena kuuntelin tätä paljon, joskaan vuodesta ja syystä en niinkään enää tiedä.
Poets of the Fall - Lift
Syvää elämän ironiaa ja herkkää haavoittuvaisuutta. Jostain syystä Poets of the Fallia tulee kuunneltua pätkissä ja levyihin voi palata vuosienkin päästä. Ne tuovat toivoa hetkiin, jolloin maa värjäytyy harmaaksi ja sade vihmoo maata. Levyt ovat kuunneltu jo lähes puhki. Maaliskuun uutta levyä odotan jo kuin kuuta taivaalta ja kahden viikon päästä pitäisi tulla sinkku kauppoihin. Oi, tätä odotusta!
Poets fo the fall - You know my name
Hyvä biisi, vaikka cover onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti