En samaista itseäni suureksi pelinaiseksi. Joskus lapsena tuli pelattua joitain tietokonepelejä, mutta se oli hetken huumaa, eikä jäänyt kovinkaan isoksi osaksi elämääni. Viime aikojen sosiaaliset konsolipelit ovat mukava tapa viettää iltaa. Niiden jälkeen aina haaveilee itsekin hankkivani ties minkä kilkuttimen tai muovihärvelin. Tajunnassa on kuitenkin vielä, että hankkimani tanssimatto lähinnä pölyttyy tällä hetkellä sängyn alla. Pysyn vielä tiukkana, vaikka kuinka uusin peli tuntuu vielä mukanaan. Tanssimaton tarina kun on se perinteinen. Kuvittelin, että alan harrastaa tanssimattoilua kunnolla ja että se toimisi liikunnan korvikkeena. Yksin tanssimattoilu ei ollut kuitenkaan niin mieleen ja uskon naapurienikin huokaisseen helpotuksesta, kun peli jäi unholaan.
Silti joskus on kiva tappaa kuitenkin muutaman minuutin verran aikaa pelien kanssa. Kuulun siihen ns. flash-pelikategoriaan, joka tykkää simppleistä, muutaman minuutin kestoisista peleistä. Niitä voi sitten pelailla pienen hetken ilman suurempaakin kokemusta. Valitettavasti nämä muutaman minuutin flash-pelit ovat addiktoivia, joten voin sitten tyytyväisenä pelata tunnin tai toisenkin putkeen peliä, jossa ärsyttää, kun se omaa tasoa parantava tulos olikin sitten vain muutaman askeleen päässä.
Tässä kuitenkin pari sellaista, joihin olen tykästynyt vuosien varrella:
Nettitetris - kyllähän sitä joskus sillä 64-bittisellä nintendolla tuli joskus hakattua tetristä ihan tarpeeksi. Tässä erona muiden vastaan pelaaminen. Paljon kivempaa, kun poisblokatut rivit menevät kiusaamaan kaverin peliä. Rekisteröiminen ei ole pakollista, mutta kannattaa, sillä silloin saavutettu taso säilyy ja pelit ovat haasteellisempia.
Zookeeper - flash-pelien äiti. Varmaan ainakin kymmenen vuotta vanha peli, joka koukuttaa pahaa-aavistamattoman pelaajan. Pelin tarkoituksena on yrittää yhdistellä eläimiä kolmen kopliin. Kymmenen vuotta sitten tätä tuli pelattua hassuilta japanilaisilta sivuilta, eikä teksteistä ymmärtänyt mitenkään. Muistojen vuoksi peli on ehdottomasti pakko mainita. Joskus taisin päästä tasoille 11 tai 12, mutta toki aika kuultaa muistot, enkä enää uskalla klikata peliä. Pelkään yhäkin addiktoituvani ja herääväni koomasta vasta useamman tunnin jälkeen.
Bubble Shooter - Tämäkin on vanha peli, josta on paljon eri versioita. Ammutaan kuplia alas ja yritetään välttää pelialueen täyttymistä kuplilla. Jossain vaiheessa tähänkin kertyi addiktio, enkä siitä irti päästyäni ole uskaltanut enää aloittaa. En kuitenkaan usko, että kerran kokeileminen enää hirveästi muuttaisi mitään, sen jälkeen nuo zookeeper ja tetris ovat niin vieneet voiton.
Flash-pelien lisäksi jossain vaiheessa harrastin facebookin pelejä. Packrattiin käytin tuntitolkulla aikaa, mutta jossain vaiheessa peli alkoi puuduttamaan. Paria muutakin kokeilin, mutta ehkä haasteena niissä on se, että pelaaminen vie päivästä paljon aikaa, jonka voisi viettää myös ihmisten kanssa.
Silti joskus on kiva tappaa kuitenkin muutaman minuutin verran aikaa pelien kanssa. Kuulun siihen ns. flash-pelikategoriaan, joka tykkää simppleistä, muutaman minuutin kestoisista peleistä. Niitä voi sitten pelailla pienen hetken ilman suurempaakin kokemusta. Valitettavasti nämä muutaman minuutin flash-pelit ovat addiktoivia, joten voin sitten tyytyväisenä pelata tunnin tai toisenkin putkeen peliä, jossa ärsyttää, kun se omaa tasoa parantava tulos olikin sitten vain muutaman askeleen päässä.
Tässä kuitenkin pari sellaista, joihin olen tykästynyt vuosien varrella:
Nettitetris - kyllähän sitä joskus sillä 64-bittisellä nintendolla tuli joskus hakattua tetristä ihan tarpeeksi. Tässä erona muiden vastaan pelaaminen. Paljon kivempaa, kun poisblokatut rivit menevät kiusaamaan kaverin peliä. Rekisteröiminen ei ole pakollista, mutta kannattaa, sillä silloin saavutettu taso säilyy ja pelit ovat haasteellisempia.
Zookeeper - flash-pelien äiti. Varmaan ainakin kymmenen vuotta vanha peli, joka koukuttaa pahaa-aavistamattoman pelaajan. Pelin tarkoituksena on yrittää yhdistellä eläimiä kolmen kopliin. Kymmenen vuotta sitten tätä tuli pelattua hassuilta japanilaisilta sivuilta, eikä teksteistä ymmärtänyt mitenkään. Muistojen vuoksi peli on ehdottomasti pakko mainita. Joskus taisin päästä tasoille 11 tai 12, mutta toki aika kuultaa muistot, enkä enää uskalla klikata peliä. Pelkään yhäkin addiktoituvani ja herääväni koomasta vasta useamman tunnin jälkeen.
Bubble Shooter - Tämäkin on vanha peli, josta on paljon eri versioita. Ammutaan kuplia alas ja yritetään välttää pelialueen täyttymistä kuplilla. Jossain vaiheessa tähänkin kertyi addiktio, enkä siitä irti päästyäni ole uskaltanut enää aloittaa. En kuitenkaan usko, että kerran kokeileminen enää hirveästi muuttaisi mitään, sen jälkeen nuo zookeeper ja tetris ovat niin vieneet voiton.
Flash-pelien lisäksi jossain vaiheessa harrastin facebookin pelejä. Packrattiin käytin tuntitolkulla aikaa, mutta jossain vaiheessa peli alkoi puuduttamaan. Paria muutakin kokeilin, mutta ehkä haasteena niissä on se, että pelaaminen vie päivästä paljon aikaa, jonka voisi viettää myös ihmisten kanssa.
2 kommenttia:
Peleihin saa kulumaan hurjasti aikaa. Pelasin ennen pelejä topkanissa ja facebookissa. Kesälomalle jäädessäni tein päätöksen, että en pelaa enää pelejä ja niin diamond mine/jewel puzzle ym. ovat jääneet historiaan ja voin olla iloinen, että addiktio on hallinnassa :)
Kieltämättä. Packratin kanssa meni niin monta turhaa tuntia, että sen jälkeen on hyvä, että on ollut vähän taukoa.
Pikkusisko muistutti kyllä tästä pelistä:
http://ski.ihoc.net/
fanikirje on myös hauska:
http://ski.ihoc.net/fanmail.txt
Oi, niitä aikoja, kun tuota hakkasi. :D
Lähetä kommentti