Aikaiseen pystyssä, jostain syystä aurinko herätti minut kasilta, vaikka illan väsy tuntui vielä taustalla. Kesäyö ei pettänyt, ulkona tarkeni vielä hyvin hameessa. Viimeistä viedään ja ilmassa on tunne, että pitää nauttia Suomen hamekelistä vielä kun voi.
Jostain syystä en aamulla saanut enää unta ja katse kiinnittyi erilaisiin työväenopistojen ja aikuisopistojen esitteisiin. Tunsin itseni lapseksi suuressa karkkikaupassa ja haaveilin, mitä kaikkea voisi taas syksyllä tehdä. Kiinalaista meditaatiota, pilatesta, portugalia vai sushikurssi? Miten olisikaan jos parantaisi englantia, muistelisi ranskaa tai opettelisi uudestaan japanin merkistön? Pääsisi maalaamaan sielunsa kuvat paperille ja roiskisi päälle kuravettä modernin taiteen nimissä?
Uskallanko aloittaa kursseja, kun en tiedä, mitä syksyllä tapahtuu? Jos en aloita, luultavasti vietän syksyn Suomessa ja jos otan, niin onnellani olen kuitenkin taas kohta lähdössä huitelemaan jonnekin kauas pois. Suuri valikoima, jonka joka syksyn lähestyessä otan käteeni ja haaveilen. Silti monesti haaveiluni keskeyttää se, että otan ne rakkaat, tutut ja turvalliset kurssit, jolloin viikoittainen aikatauluni on jo aivan täysi. Mitä tekisinkään ilman capoeiraa? Osaisinko olla laulamatta? Mihin katosi uteliaisuus ja kokemisen halu? Viikonloppukurssit ovat ihania, sillä niissä voi hieman kokeilla jotain uutta, ihan vain hetkeksi. Haaveilla, josko olisi löytänyt uuden harrastuksen, joka auttaisi oppimaan itsestä ja elämästä.
Aikaiseen aamuun sopii myös leppoinen musiikki. Ohessa on Milow ja You don't know:
Jostain syystä en aamulla saanut enää unta ja katse kiinnittyi erilaisiin työväenopistojen ja aikuisopistojen esitteisiin. Tunsin itseni lapseksi suuressa karkkikaupassa ja haaveilin, mitä kaikkea voisi taas syksyllä tehdä. Kiinalaista meditaatiota, pilatesta, portugalia vai sushikurssi? Miten olisikaan jos parantaisi englantia, muistelisi ranskaa tai opettelisi uudestaan japanin merkistön? Pääsisi maalaamaan sielunsa kuvat paperille ja roiskisi päälle kuravettä modernin taiteen nimissä?
Uskallanko aloittaa kursseja, kun en tiedä, mitä syksyllä tapahtuu? Jos en aloita, luultavasti vietän syksyn Suomessa ja jos otan, niin onnellani olen kuitenkin taas kohta lähdössä huitelemaan jonnekin kauas pois. Suuri valikoima, jonka joka syksyn lähestyessä otan käteeni ja haaveilen. Silti monesti haaveiluni keskeyttää se, että otan ne rakkaat, tutut ja turvalliset kurssit, jolloin viikoittainen aikatauluni on jo aivan täysi. Mitä tekisinkään ilman capoeiraa? Osaisinko olla laulamatta? Mihin katosi uteliaisuus ja kokemisen halu? Viikonloppukurssit ovat ihania, sillä niissä voi hieman kokeilla jotain uutta, ihan vain hetkeksi. Haaveilla, josko olisi löytänyt uuden harrastuksen, joka auttaisi oppimaan itsestä ja elämästä.
Aikaiseen aamuun sopii myös leppoinen musiikki. Ohessa on Milow ja You don't know:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti