Idän moskeijan huuto

Singaporessa oli myös arabialainen kortteli, jossa oikeastaan tein ensikosketukseni moskeijoihin. Ensimmäistä tyydyin ihastelemaan vain ulkoapäin idän eksotiikka ja tuhannen ja yhden yön tarinat mielessäni. Varsin hienoja rakennuksia moskeijat olivat. Suuntasin ihan tarkoituksella arabialaisia kortteleita kohden, joten hyvän maun nimissä minulla oli päällä polvet peittävät shortsit sekä iso huivi, joka oli helppo kaivaa tarvittaessa laukusta. Pelkäsin etukäteen hieman tuijotusta, mutta pelkoni oli turha. Suurempi haaste arabialaisissa kortteleissa oli se, että olin kunnianhimoisesti päättänyt valloittaa kaiken jaloin ja jalkani alkoivat silloin jo painaa. Näin ollen tyydyin kahden ison moskeijan ihasteluun:

Malabarin moskeija:

Sultanin moskeija:

Sultanin moskeijan sisään uskalsin jopa kurkistaa. Se oli ensimmäinen moskeija, johon olen koskaan päässyt kurkistamaan sisälle. Pitkään mietin tämänkin kohdalla, että uskaltaudunko menemään sisään. Moskeijan ovella oli kuitenkin vartija ja itse vaikutin varsin paljon turistilta, joten ajattelin, että eiköhän minut pysäytetä, jos läsnäoloni ei olisi ollut toivottua. Kukaan ei kuitenkaan estänyt menoa. Moskeijan sisällä oli varsin vahvasti rajattu alueet, joihin ns. vääräuskoisena sai astua ja kulkea. Kuvia en uskaltanut ottaa.

Muistini mukaan moskeija oli sisältä varsin yksinkertainen. Ihmiset hiljaa rukoilivat ja toiseen kerrokseen pääsivät vain musliminaiset. Törmäsin siellä myös yhteen toiseen turistirouvaan, jolla oli kaapu päällä. Ulos lähtiessä huomasin, että tällä ns. moskeijan vartijalla oli rekillinen näitä kaapuja niiden turistien varalle, joilla ei ollut moskeijaan asianmukaista asua. Turisteja pyöri moskeijan ympärillä kuvaten sitä, mutta harvempi uskaltautui moskeijan sisään. Minä uskaltauduin ja mielestäni se kannatti, ihan vain uteliaisuuden tyydyttämiseksi.