Pakkohan se oli kokea. Noin 100 000 suomalaista (85 000 lipun ostanutta + muut ylimääräiset hengaajat) eivät voi olla väärässä ja torstai-iltana suunta oli Lauttasaari ja Jätkänsaaressa räiskyvä Madonnan keikka. Vaikka Madonna ei varsinaisiin suosikkeihini kuulukaan, hän on niin suuri artisti, että pitää nyt kerran käydä vähän edes ulkopuolella kuikuilemassa spektaakkelia.
On outoa tuntea itsensä pieneksi muurahaiseksi. 100 000 ihmistä kuvastaa kokoluokaltaan joka kymmenes pääkaupunkiseudun asukasta. Jokaisesta pääkaupunkiseudun kerrostalosta ja kymmenistä rivi- ja omakotitaloista löytyy periaatteessa pöytäkuntia, joista ihmiset ovat saapuneet paikalle ihmettelemään, mitä popin mahtinainen pystyy tarjoamaan. Toki väkeä oli saapunut ympäri Suomen, mutta tuo antaa hienon kuvan tapahtuman suuruusluokasta.
Lippua en ollut viitsinyt ostaa. Ensi viikolla on elektronisen juhlan tuntua ilmassa, joten tänään oli tyytyminen parvekebileisiin, joissa tuolit ja kiikarit tarjosivat varsin näyttävän spektaakkelin. Siirtyminen paikalle ja pois oli hämmentävän helppoa. Puolityhjästä bussista oli kiva katsella, kun jalkakäytävät olivat täynnä konserttiin meneviä ihmisiä. Paluumatkallakin vielä mahtui bussiin, joskin joutui seisomaan bussin etupäässä. Ihmismassassa olisi kyllä ollut turistille jos toisellekin ihmettelemistä. Mistä nämä kaikki ihmiset puolityhjästä Suomesta oikein ilmestyivät?
Madonnan show oli toki spektaakkelimainen. Tuttuja biisejä kaikui ilmoille, vaikkei Madonnan ilmaantumista lavalle meinannut huomata. Uusimmat biisit kun eivät kovastikaan eronneet Paul Oakenfoldin keikan tanssijytästä. Keikan kuva-anti jäi vähäiseksi, sillä kännykkäkamera ei osunut aivan kiikarien tasolle kuvan tarkkuudella. Voisin toki esitellä sen kuvan, jossa Madonna on ilmiselvästi se 123. pikseli vasemmalta. Kuva-annin voi siis tällä kertaa jättää mielikuvituksen varaan. Iso täysikuu loisti taivaalla, ilma oli lämmin ja tyyni. Helsinki tarjosi parastaan juhlaväelle. Elokuu ei pettänyt, tälläkään kertaa.
On outoa tuntea itsensä pieneksi muurahaiseksi. 100 000 ihmistä kuvastaa kokoluokaltaan joka kymmenes pääkaupunkiseudun asukasta. Jokaisesta pääkaupunkiseudun kerrostalosta ja kymmenistä rivi- ja omakotitaloista löytyy periaatteessa pöytäkuntia, joista ihmiset ovat saapuneet paikalle ihmettelemään, mitä popin mahtinainen pystyy tarjoamaan. Toki väkeä oli saapunut ympäri Suomen, mutta tuo antaa hienon kuvan tapahtuman suuruusluokasta.
Lippua en ollut viitsinyt ostaa. Ensi viikolla on elektronisen juhlan tuntua ilmassa, joten tänään oli tyytyminen parvekebileisiin, joissa tuolit ja kiikarit tarjosivat varsin näyttävän spektaakkelin. Siirtyminen paikalle ja pois oli hämmentävän helppoa. Puolityhjästä bussista oli kiva katsella, kun jalkakäytävät olivat täynnä konserttiin meneviä ihmisiä. Paluumatkallakin vielä mahtui bussiin, joskin joutui seisomaan bussin etupäässä. Ihmismassassa olisi kyllä ollut turistille jos toisellekin ihmettelemistä. Mistä nämä kaikki ihmiset puolityhjästä Suomesta oikein ilmestyivät?
Madonnan show oli toki spektaakkelimainen. Tuttuja biisejä kaikui ilmoille, vaikkei Madonnan ilmaantumista lavalle meinannut huomata. Uusimmat biisit kun eivät kovastikaan eronneet Paul Oakenfoldin keikan tanssijytästä. Keikan kuva-anti jäi vähäiseksi, sillä kännykkäkamera ei osunut aivan kiikarien tasolle kuvan tarkkuudella. Voisin toki esitellä sen kuvan, jossa Madonna on ilmiselvästi se 123. pikseli vasemmalta. Kuva-annin voi siis tällä kertaa jättää mielikuvituksen varaan. Iso täysikuu loisti taivaalla, ilma oli lämmin ja tyyni. Helsinki tarjosi parastaan juhlaväelle. Elokuu ei pettänyt, tälläkään kertaa.
2 kommenttia:
Eräs työtoverini meni tosiaan katsomaan Madonnaa (lue: yksi niistä kahdesta henkilöstä, joiden kanssa vietän päivittäin eniten aikaa samassa huoneessa). Hän kuulemma kävi katsomassa myös toista suurta poppiprinsessaa, Britney Spearsia, ja kuuntelee kovasti radio KLF:ää.
Itse en viitsisi viettää viittä tuntia liikenteessä (Tampereelta Helsinkiin ja takaisin) nähdäkseni näitä artisteja, en edes siinä tapauksessa, että liput olisivat ilmaisia...kävin kyllä katsomassa Cantata Sanguin levynjulkkareita Helsingissä, matka on ok jos ja vain jos oikeasti pitää esiintyjästä.
Toki, itselläni kesti tapahtumaan pääsyyn puoli tuntia ja sieltä kotiin toiset puoli tuntia -> ei mikään mahdoton uhraus.
Lähetä kommentti