Maailmaa on viime kuukaudet pelotellut tauti, jota kutsutaan sikainfluenssana. Ensin se vaikutti olevan todella tappavan vaarallinen, mutta vaikka tämä kuumetauti onkin ikävä kokea, ei se kovinkaan paljon ole vaatinut ihmisuhreja.
Kaikki on aina suhteellista. Sikainfluenssaan on kuollut tällä hetkellä suunnilleen tuhat ihmistä ja näiden omaisten näkökulmasta varmasti uhrien määrä on suuri. Keskivertoinfluenssaan kuolee vuosittain 400 000 ihmistä, joten siihen mittakaavaan influenssa ei ole vielä päässyt, lähellekään. Normaaliin influenssankin uhriluku on pieni verrattuna esimerkiksi auto-onnettomuuksien uhrien määrään.
Singaporessa joka paikka oli täynnä sikainfluenssavaroituksia. Metroissa kuulutettiin varotoimia. Metropysäkeillä oli erinäisiä patsaita, joilla oli hengityssuojaimia muistuttaakseen suojautumisesta. Käsiä muistutettiin desinfioimaan ja pelokkaimmat käyttivät hengityssuojaimia. Varsinkin lentokentillä näillä räteillä suojautuneita näkyi huomattavasti. Olen itse epäileväinen näiden hengityssuojien todelliseen tehoon. Pitkän päälle ei voisi kuvitella hengittävänsä samaa ulostuloilmaa koko ajan sisäänpäin. Hengityssuojien vaikutus on lähinnä psykologinen - voi sanoa itselleen, että on tehnyt kaiken mahdollisen ehkäiskääkseen taudin saamisen.
Intiassa on kuulemma ollut sikainfluenssamellakoita sen jälkeen, kun ensimmäinen ihminen kuoli sikainfluenssaan viime viikolla. Kyseessä oli 14-vuotias tyttö, joten se herätti pelkoaallon, että kuka tahansa voi sairastua ja kuolla tautiin. Sen jälkeen sähköpostit ovat täyttyneet spämmeistä, jotka neuvovat lähimmän sikainfluenssaan keskittyneen klinikan. Niin, joissain maailmanosissa vielä testataankin ihmisiä sen varalta, jos heillä olisi sikainfluenssa. Suomessa siitä on jo luovuttu, kun sairastuminen on sen verran yleistä.
Ironista on, että siinä missä Suomen, "kai sen saa jos on saadakseen"-asenne tuntuu maalaisjärjellä toimivan paremmin, kuin kova panikointi siitä, onko sikainfluenssan seuraava uhri. Siinä, missä Suomessa testien tekemisestä on jo luovuttu ja sairastuneita kehotetaan pysymään kotona, Intiassa testit ovat keskitetty tiettyihin sairaaloihin. Ihmiset nyt rynnivät kuin viimeistä päivää näihin sairaaloihin saadakseen tuomionsa - oli se niin vapauttava tai vahvistava. Intialaiset eivät ole mitään jonottamisen mestareita, joten pelokkaiden testattavien keskuudessa on syntynyt nujakoita siitä, kuka pääseekään testattavaksi - aivan kuin testistä riippuisi se, saako elää tai ei.
Lähtökohtaisesti ajatus on absurdi. Lähtisitkö tuntikausiksi jonottamaan satojen ihmisten kanssa, joista varmasti ainakin joku kantaa tautia? Omiin korviin se kuulostaa varmalta tavalta saada tauti, mikäli sitä ei oireista huolimatta vielä ollut onnistunut voittamaan näissä sikainfluenssa-arpajaisissa. Lisäksi mellakat harvoin ovat kovinkaan turvallisia. Mellakoiden uhrien määrä voi helposti ylittää varsinaiseen tautiin menehtyvät, jolloin taudin synnyttämä pelko on oikeastaan suurempi uhka elämiselle, kuin varsinaisen tauti.
Niin, miksi sitten tänään näistä kirjoittelen? Yhtäkkiä iski kova kurkkukipu, hengittäminen oli tuskaista. Kuumeentapainenkin nousi. Pieni ääni sisälläni heräsi ja ihmetteli, että onko tämä nyt sitä pahasti peloteltua tautia? Pari tuntia meni yskänpastillien kanssa, jonka jälkeen niin kurkkukipukin ja kuume hellitti yhtä nopeasti kuin nousikin. Vaikka olenkin istunut viime päivinä yhden sairaudesta toipuneen kanssa samassa pöydässä, veikkaan, että tällä kertaa syyllinen taisi olla yölliset riennot.
Karaokekapakka, hame, toppi ja Helsingin yö voi joskus tuoda hassuja jälkivaikutuksia seuraavana päivänä. Jos iltapäivän oireet uusiutuvat, voin alkaa miettiä, onko vuoroni tullut kaatua sängyn pohjalle. Ei se mahdotonta ole, jos joka kolmannen on ennustettu sairastuvan. En kuitenkaan usko, että vielä oli vuoroni. Luultavasti uhostani huolimatta (tai juuri sen takia) minäkin kaadun sänkyyn vasta tulevana syksynä. Sitä ennen pitää ottaa kuitenkin ilo Helsingin kesästä irti - kun ulkona sataa, niin sitten voi sairastaa paremmalla omallatunnolla.
Kaikki on aina suhteellista. Sikainfluenssaan on kuollut tällä hetkellä suunnilleen tuhat ihmistä ja näiden omaisten näkökulmasta varmasti uhrien määrä on suuri. Keskivertoinfluenssaan kuolee vuosittain 400 000 ihmistä, joten siihen mittakaavaan influenssa ei ole vielä päässyt, lähellekään. Normaaliin influenssankin uhriluku on pieni verrattuna esimerkiksi auto-onnettomuuksien uhrien määrään.
Singaporessa joka paikka oli täynnä sikainfluenssavaroituksia. Metroissa kuulutettiin varotoimia. Metropysäkeillä oli erinäisiä patsaita, joilla oli hengityssuojaimia muistuttaakseen suojautumisesta. Käsiä muistutettiin desinfioimaan ja pelokkaimmat käyttivät hengityssuojaimia. Varsinkin lentokentillä näillä räteillä suojautuneita näkyi huomattavasti. Olen itse epäileväinen näiden hengityssuojien todelliseen tehoon. Pitkän päälle ei voisi kuvitella hengittävänsä samaa ulostuloilmaa koko ajan sisäänpäin. Hengityssuojien vaikutus on lähinnä psykologinen - voi sanoa itselleen, että on tehnyt kaiken mahdollisen ehkäiskääkseen taudin saamisen.
Intiassa on kuulemma ollut sikainfluenssamellakoita sen jälkeen, kun ensimmäinen ihminen kuoli sikainfluenssaan viime viikolla. Kyseessä oli 14-vuotias tyttö, joten se herätti pelkoaallon, että kuka tahansa voi sairastua ja kuolla tautiin. Sen jälkeen sähköpostit ovat täyttyneet spämmeistä, jotka neuvovat lähimmän sikainfluenssaan keskittyneen klinikan. Niin, joissain maailmanosissa vielä testataankin ihmisiä sen varalta, jos heillä olisi sikainfluenssa. Suomessa siitä on jo luovuttu, kun sairastuminen on sen verran yleistä.
Ironista on, että siinä missä Suomen, "kai sen saa jos on saadakseen"-asenne tuntuu maalaisjärjellä toimivan paremmin, kuin kova panikointi siitä, onko sikainfluenssan seuraava uhri. Siinä, missä Suomessa testien tekemisestä on jo luovuttu ja sairastuneita kehotetaan pysymään kotona, Intiassa testit ovat keskitetty tiettyihin sairaaloihin. Ihmiset nyt rynnivät kuin viimeistä päivää näihin sairaaloihin saadakseen tuomionsa - oli se niin vapauttava tai vahvistava. Intialaiset eivät ole mitään jonottamisen mestareita, joten pelokkaiden testattavien keskuudessa on syntynyt nujakoita siitä, kuka pääseekään testattavaksi - aivan kuin testistä riippuisi se, saako elää tai ei.
Lähtökohtaisesti ajatus on absurdi. Lähtisitkö tuntikausiksi jonottamaan satojen ihmisten kanssa, joista varmasti ainakin joku kantaa tautia? Omiin korviin se kuulostaa varmalta tavalta saada tauti, mikäli sitä ei oireista huolimatta vielä ollut onnistunut voittamaan näissä sikainfluenssa-arpajaisissa. Lisäksi mellakat harvoin ovat kovinkaan turvallisia. Mellakoiden uhrien määrä voi helposti ylittää varsinaiseen tautiin menehtyvät, jolloin taudin synnyttämä pelko on oikeastaan suurempi uhka elämiselle, kuin varsinaisen tauti.
Niin, miksi sitten tänään näistä kirjoittelen? Yhtäkkiä iski kova kurkkukipu, hengittäminen oli tuskaista. Kuumeentapainenkin nousi. Pieni ääni sisälläni heräsi ja ihmetteli, että onko tämä nyt sitä pahasti peloteltua tautia? Pari tuntia meni yskänpastillien kanssa, jonka jälkeen niin kurkkukipukin ja kuume hellitti yhtä nopeasti kuin nousikin. Vaikka olenkin istunut viime päivinä yhden sairaudesta toipuneen kanssa samassa pöydässä, veikkaan, että tällä kertaa syyllinen taisi olla yölliset riennot.
Karaokekapakka, hame, toppi ja Helsingin yö voi joskus tuoda hassuja jälkivaikutuksia seuraavana päivänä. Jos iltapäivän oireet uusiutuvat, voin alkaa miettiä, onko vuoroni tullut kaatua sängyn pohjalle. Ei se mahdotonta ole, jos joka kolmannen on ennustettu sairastuvan. En kuitenkaan usko, että vielä oli vuoroni. Luultavasti uhostani huolimatta (tai juuri sen takia) minäkin kaadun sänkyyn vasta tulevana syksynä. Sitä ennen pitää ottaa kuitenkin ilo Helsingin kesästä irti - kun ulkona sataa, niin sitten voi sairastaa paremmalla omallatunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti