On asioita, joita ei vaan opi. Esimerkiksi uuteen maailmaan astumisen jännittäminen on aina sellainen, etten siitä pääse irti. Yleensä tuttuun ja turvalliseen ei turhaan tarvitse stressata, mutta vieraat maat ja eksoottiset kulttuurit ovat sellaisia, että niissä aina on se pieni tai isompikin möykky tuolla vatsanpohjassa. Mitä vähemmän aikaa on valmistautua, niin sitä intensiivisemmin tuo jännitys saattaa tulla vaikka toisaalta pikalähdöissä joskus saattaa unohtaakin varsinaisen jännittämisen. Jännitystä lisää myös se, jos lähtee yksin matkaan, tai on vastuussa suuresta osasta matkasta. Ryhmämatkoilla sellainen on tietysti turhaa, mutta toisaalta saan itse pientä nautintoa hyvin suunnitellusta ja hyvin menneestä matkasta.
Jokaisen matkan valmisteluun kuuluvat olennaisena osana rokotukset. Mitä eksoottisempaan maahan täytyy lähteä, sitä suurempi lista on erilaisia piikkejä, joita täytyy iskeä kehoon vastustuskyvyn säilyttämiseksi. Osoitteessa rokote.fi on varsin kattava paketti vaaroista, jotka kannattaa ottaa huomioon. Ainoa hyvä puoli rokotuksissa on se, että osa niistä on sentään monivuotisia. Esimerkiksi hepatiitit sain Etelä-Korean matkaani varten vuonna 2006, eikä niitä tarvitse uusia vuosiin, ehkei jopa vuosikymmeniin.
Niin, mitähän kaikkea sitä tarvitsisikaan, jos lähtisi tammikuussa kauas pois? Kieltä voisi olla hyvä yrittää opetella yhtä intensiivisesti, kuin mitä Japanin kanssa yritin. Edes se muutama sana ja kirjainten tunnistaminen voisi alkuun auttaa. Tulevan matkan pituus saattaa kuitenkin olla huomattavasti pidempi kuin pari viikkoa ja ainakin arkipäivät on jumissa samassa kaupungissa, joten jonkinsortin tekemisvarasto voisi tehdä hyvää. Illat kun eivät enää kulu harrastuksien ja kavereiden parissa (paitsi ehkä täällä netissä), joten jotain fiksua voisi olla hyvä keksiä., ettei elämä menisi aivan rappiolle. Tilannetta ei taida myöskään helpottaa se, että iltaisin ei luultavasti kannata kovinkaan myöhään olla yksin liikkeellä. Mitä siis tehdä iltaisin (paitsi opetella kieltä)? Apuuva! Vinkkejä otetaan siis avosylin vastaan.
Jokaisen matkan valmisteluun kuuluvat olennaisena osana rokotukset. Mitä eksoottisempaan maahan täytyy lähteä, sitä suurempi lista on erilaisia piikkejä, joita täytyy iskeä kehoon vastustuskyvyn säilyttämiseksi. Osoitteessa rokote.fi on varsin kattava paketti vaaroista, jotka kannattaa ottaa huomioon. Ainoa hyvä puoli rokotuksissa on se, että osa niistä on sentään monivuotisia. Esimerkiksi hepatiitit sain Etelä-Korean matkaani varten vuonna 2006, eikä niitä tarvitse uusia vuosiin, ehkei jopa vuosikymmeniin.
Niin, mitähän kaikkea sitä tarvitsisikaan, jos lähtisi tammikuussa kauas pois? Kieltä voisi olla hyvä yrittää opetella yhtä intensiivisesti, kuin mitä Japanin kanssa yritin. Edes se muutama sana ja kirjainten tunnistaminen voisi alkuun auttaa. Tulevan matkan pituus saattaa kuitenkin olla huomattavasti pidempi kuin pari viikkoa ja ainakin arkipäivät on jumissa samassa kaupungissa, joten jonkinsortin tekemisvarasto voisi tehdä hyvää. Illat kun eivät enää kulu harrastuksien ja kavereiden parissa (paitsi ehkä täällä netissä), joten jotain fiksua voisi olla hyvä keksiä., ettei elämä menisi aivan rappiolle. Tilannetta ei taida myöskään helpottaa se, että iltaisin ei luultavasti kannata kovinkaan myöhään olla yksin liikkeellä. Mitä siis tehdä iltaisin (paitsi opetella kieltä)? Apuuva! Vinkkejä otetaan siis avosylin vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti