Uuden vuoden tienoilla on aika hengähtää syvään ja tutkailla ensin menneeseen ja sitten ennustaa tulevaa. Kumpaan suuntaan katsonkin, huomaan matkustuskärpäsen pureman. Sekä tulevaa että mennyttä vuotta vivahduttaa Aasian kulttuurit, joskin hyvin erilaisista lähtökohdista. Kuluneena vuonna hyppäsin tuntemattomaan, kun pyrähdin varsin yllättäen Japaniin. Se toimi alunperin kipinänä tälle blogille, ja se kipinä jatkui halki tumman syksyn kohti joulua. Japani oli helppo ja turvallinen maa matkustaa ja rikkaalla kulttuurillaan todella mielenkiintoinen ja sydämmellinen matkustuskohde. Japania ennen kävin tutustumassa helmikuussa kevään ensi merkkeihin Münchenissä ja Japanin jäljekeen vuorossa oli Kesä-Suomi ja sitten taas Pariisi, Barcelona ja Tukholma (johon jostain syystä ei mielenkiinto oikein jaksanut riittää). Loppukesästä suunta oli länteen, Atlantin yli kohti Chicagoa. Sen jälkeen olinkin sitten tyytyväinen, että sain hetken hengähtää täällä kotiseudullani. Täytyy sanoa, että normaalisti en matkusta näin paljoa, joskus noita reissuja vaan niin sopivasti kerääntyy matkan varrelle.
Uusi vuosi taas tietää hyppyä tuntemattomaan, joskin hyvin erilaista sellaista. Intia tuhansien vuosien historioineen edustaa aivan toisenlaista ääripäätä Aasian kulttuurissa. Siinä missä japanilainen katukuva on hiljainen, järjestelmällinen ja rauhallinen, Intian kadut ovat luultavasti täynnä melua, liikettä ja tiettyä epäjärjestelmällisyyttä, joka voi ainakin alussa olla suurikin kultturishokki. Ja siinä missä Japani on siisti ja vauras, tulen luultavasti Intiassa törmäämään köyhyyteen ja likaisuuteen, ainakin niissä määrin, kuin mitä pääsen työkuplastani ulos. Yhteistä maille on hyvin erilainen merkistö sekä ihmisten suuri määrä pienellä alueella, ja tiedän jo nyt tulevani kaipaamaan omien kotikulmieni rauhaa ja rakkautta.
Niin, uusi vuosi. Kahden ja puolen viikon päästä elinympäristöni tulee olemaan niin erilainen verrattuna nykyiseen. Pieni reissuhenki sisälläni ei vielä oikein usko, että kohta pakenen täältä kylmyyden keskeltä ympäristöön, joka öisin viilentyy 15 asteeseen ja jossa päivisin aurinko paahtaa 30 asteen voimalla. 10 viikkoa aurinkoa. 10 viikkoa hyvinkin erilaisia tilanteita, ihmettelyä, tuskastumista ja elämän pieniä voittoja. Haikeutta ja uutuuden viehätystä. Ja luultavasti juuri kun minusta tuntuu, että pääsen ympäristöön kiinni, on aika tulla takaisin. Sitten värjöttelen taas vähän aikaa täällä Suomen keväässä, ihmetellen, mihin katosivatkaan lämpö, helle ja tomu. Ihmetellen, että mihin sitä taas pääsisi seuraavaksi tai nauttien siitä, että saa taas kirota kylmyyttä ja hiljaisuutta.
Mutta ennen kuin pääsee ihmettelemään uuden vuoden kujeita, voisin toivottaa kaikille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta 2009! Kuvat ovat viime elokuulta, mutta sopivat hyvin lähipäivien tunnelmiin.
Uusi vuosi taas tietää hyppyä tuntemattomaan, joskin hyvin erilaista sellaista. Intia tuhansien vuosien historioineen edustaa aivan toisenlaista ääripäätä Aasian kulttuurissa. Siinä missä japanilainen katukuva on hiljainen, järjestelmällinen ja rauhallinen, Intian kadut ovat luultavasti täynnä melua, liikettä ja tiettyä epäjärjestelmällisyyttä, joka voi ainakin alussa olla suurikin kultturishokki. Ja siinä missä Japani on siisti ja vauras, tulen luultavasti Intiassa törmäämään köyhyyteen ja likaisuuteen, ainakin niissä määrin, kuin mitä pääsen työkuplastani ulos. Yhteistä maille on hyvin erilainen merkistö sekä ihmisten suuri määrä pienellä alueella, ja tiedän jo nyt tulevani kaipaamaan omien kotikulmieni rauhaa ja rakkautta.
Niin, uusi vuosi. Kahden ja puolen viikon päästä elinympäristöni tulee olemaan niin erilainen verrattuna nykyiseen. Pieni reissuhenki sisälläni ei vielä oikein usko, että kohta pakenen täältä kylmyyden keskeltä ympäristöön, joka öisin viilentyy 15 asteeseen ja jossa päivisin aurinko paahtaa 30 asteen voimalla. 10 viikkoa aurinkoa. 10 viikkoa hyvinkin erilaisia tilanteita, ihmettelyä, tuskastumista ja elämän pieniä voittoja. Haikeutta ja uutuuden viehätystä. Ja luultavasti juuri kun minusta tuntuu, että pääsen ympäristöön kiinni, on aika tulla takaisin. Sitten värjöttelen taas vähän aikaa täällä Suomen keväässä, ihmetellen, mihin katosivatkaan lämpö, helle ja tomu. Ihmetellen, että mihin sitä taas pääsisi seuraavaksi tai nauttien siitä, että saa taas kirota kylmyyttä ja hiljaisuutta.
Mutta ennen kuin pääsee ihmettelemään uuden vuoden kujeita, voisin toivottaa kaikille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta 2009! Kuvat ovat viime elokuulta, mutta sopivat hyvin lähipäivien tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti