Maailma avoinna

Nyt alkaa mennä jo aika konkreettiseksi. Lippukin on jo hankittuna. Yön hiljaisina tunteina säpsähtelen hereille tekemään listoja asioista, joita tarvitsen. Asioista, jotka pitää vielä hoitaa, ennen kuin lähtöpäivä lähestyy. Hirvityksen hetkiä, jolloin ihmettelee, että mihin olen ryhtymässä ja minkä vuoksi. Innostuksen hetkiä, jolloin riemuitsen, pompin, enkä pysy hetkeäkään paikallaan, olen aivan kuin lapsi jouluaattona. Jännityksen hetkiä, jolloin mietin, että mitä ihmettä tästä tulee ja selviänkö lainkaan miljardin intialaisen joukossa.

Lähtö tosiaan olisi tuossa tammikuun puolivälissä Intiaan, Punen seudulle. Kämppää ei vielä ole, mutta se järjestynee firman puolesta. Hindin kirjan sain lainaksi kaverilta, ja se odottaa yöpöydällä sitä iltaa, jona en meinaa saada unta. Vielä tosin sellaista ei ole tullut vastaan. Kirjakaupoissa askeleet vievät matkailuhyllyn kohdalle, katse etsii Intia-oppaita. Vielä en ole löytänyt yhtään, jonka viitsisin ostaa. Intia tuntuu olevan varsin hottia tähän aikaan vuodesta, ainakin jos kirjakappojen hyllyjen koloihin on uskominen. Se hyvä puoli kuitenkin on, että kun oppaat ovat englanniksi, niitä voi saada helposti myös sieltä Intian päästä. Eipä tarvitse ainakaan selkä vääränä kannella kaikkia opuksia, jotka kertovat, missä historiaa kirjoitettiin tai mitkä yksityiskohdat täytyisi huomata, jos haluaisi olla todellakin asiaansa perehtynyt turisti. Silti joku kirja voisi olla hyvä myös Suomestakin hankittuna, jos ei muuten, niin ainakin ajatuksissa pääsisi sitten ehkä tuohon Intia-moodiin.