Läheisyyden tunnetta, rytmejä ja iloa. Lantion keinutusta ja tiettyä rentoa aistikkuutta. Etelän eksotiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ainakin nämä asiat yhdistän Etelä-Amerikasta kumpuaviin tansseihin. Eksyin siis vahingossa kokeilemaan Forroa, joka on brasilialainen paritanssi. Kauas ei tässä tapauksessa tarvinnut mennä, sillä sitä pystyi kokeilemaan ihan Helsingin rajojen sisällä.
Mikään ei yhdistä paremmin kuin yhteinen vihollinen tai haaste. Tässä tapauksessa se haaste oli uusi musiikki ja uudet askeleet yhdistettyinä jalkoihin, jotka eivät tunnu pysyvän rytmissä yksinkertaisissakaan askeleissa. Tunti, joka tuntui kestävän ikuisuuden ja tuskan hiki, joka puski pintaan korostaen tunnin liikunnallista puolta. Suosittelen ehdottomasti rakastuneille pareille, jotka voivat oppia toisistaan uuden puolen ja samalla parantaa kuntoa ja rytmitajua. Myös ihmiset, joiden tanssijalka kaipaa uusia haasteita tai tapoja ilmaista itseään musiikin tahdissa saattavat saada paljon Forrosta irti. Itse kuitenkin koin, että kaipaan vielä hieman lisää treeniä yksinkertaisten rytmienkin hahmottamisessa, jotta oikeasti pääsisin Forron makuun.
Omasta taustastani voin kuitenkin sanoa, että monen vuoden harrastamisesta huolimatta jo ihan pelkkä perusaerobik on minulle ajoittain vielä rytmillisesti haaste. Omat vaikeuteni eivät siis välttämättä peilaa Forron todellista haastavuutta. Erilaisuudessaan se onkin varsin mukava piristys ja muisto kesästä siinä vaiheessa, kun kylmä viima puhaltaa talojen välissä ja pimeys nielee kaiken alleen. Tanssi, jonka tunnelman pääsee aistimaan parhaiten siten, että itse menee kokeilemaan, joko ihan perustunneille tai sitten tansseihin, joissa soitetaan brasilialaista musiikkia.
Mikään ei yhdistä paremmin kuin yhteinen vihollinen tai haaste. Tässä tapauksessa se haaste oli uusi musiikki ja uudet askeleet yhdistettyinä jalkoihin, jotka eivät tunnu pysyvän rytmissä yksinkertaisissakaan askeleissa. Tunti, joka tuntui kestävän ikuisuuden ja tuskan hiki, joka puski pintaan korostaen tunnin liikunnallista puolta. Suosittelen ehdottomasti rakastuneille pareille, jotka voivat oppia toisistaan uuden puolen ja samalla parantaa kuntoa ja rytmitajua. Myös ihmiset, joiden tanssijalka kaipaa uusia haasteita tai tapoja ilmaista itseään musiikin tahdissa saattavat saada paljon Forrosta irti. Itse kuitenkin koin, että kaipaan vielä hieman lisää treeniä yksinkertaisten rytmienkin hahmottamisessa, jotta oikeasti pääsisin Forron makuun.
Omasta taustastani voin kuitenkin sanoa, että monen vuoden harrastamisesta huolimatta jo ihan pelkkä perusaerobik on minulle ajoittain vielä rytmillisesti haaste. Omat vaikeuteni eivät siis välttämättä peilaa Forron todellista haastavuutta. Erilaisuudessaan se onkin varsin mukava piristys ja muisto kesästä siinä vaiheessa, kun kylmä viima puhaltaa talojen välissä ja pimeys nielee kaiken alleen. Tanssi, jonka tunnelman pääsee aistimaan parhaiten siten, että itse menee kokeilemaan, joko ihan perustunneille tai sitten tansseihin, joissa soitetaan brasilialaista musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti