Syksy saapuu parvekkeelle

Ruusuni on seonnut. Se pukkaa väkisinkin punaista kukkaan syksyn hämärään, eikä tajua, että pian voi oikeastikin tulla kylmä. Erikoista kukinnasta tekee sen, että aikaisemmat kukat ovat olleet keltaisia, joten nyt on joku oksa kokenut jonkun oudon risteymän tai geenimuunnoksen. kun värikin on vaihtunut. Parveke vetää muutenkin viimeisiä kukkaloistossaan. Hyvin se jaksoi kasvaa ja kukoistaa, vaikka itse heiluin maailmalla. Suuri kiitos siitä kuuluu äidilleni, joka lupasi käydä kaitsemassa tohinalla kasvavia verson alkuja.

Syksyn tullen ilmat kuitenkin viilenevät ja kohta minun pitää adoptoida rakkaat kasvini takaisin sisälle, jottei pakkanen pääsisi puremaan. Orvokit ja ruusupavut kokevat kovan kohtalon, kun pakkaset iskevät ja lehdet varisevat. Viime vuonna orvokki kuitenkin sinnitteli helmikuuhun asti, jolloin se alkoi hämmästyksekseni kukkia uudestaan. Ei ne turhia puheita viime vuonna olleet leudosta talvesta, sillä en kyllä aiemmin ole tuota kokenut. Alla olevassa kuvassa erottuu tarkasti tihrustamalla mainitsemani ruusun nuppu noiden punaisten lyhtyjen alapuolella.


Kesän kukkien väistyessä parveke täyttyykin lyhdyistä ja kynttilöistä, joita on kiva poltella illan hämärissä. En ollut aikaisemmin lainkaan kynttiläihminen, mutta toissa vuonna jokin iski ja kynttilä jos toinenkin löysi tiensä parvekkeelle valaisemaan omaa ikkunaani ja ohikulkijoiden taivalta. Oheisessa kuvassa pari lyhtyä odotteleekin sitä, että ruusupavut antavat tilaa tuikuille. Sitä ennen on kuitenkin odotettavissa varsin kauniita, syksyisiä lehtiä, joita innokkaasti odotan. Osa lehdistäkin on alkanut jo lupaavasti haaleta ja ne värjäytyvät kohta syksyn väreillä.