Räiskettä tummalla taivaalla

Suuria väkimassoja sekä Töölönlahtea ympäröiviä puita uhmaten ja jalkojen kastumisen mahdollisuudesta huolimatta menimme aivan Töölönlahden rantaan seuraamaan jokasyksyistä spektaakkelia, jossa 1500 kiloa räjähteitä ammuttiin taivaalle. Illan viilenemiseen olin varautunut kahdella takilla ja kolmella paitakerroksella, sillä viime vuonna tuuli rantaan ja syksyisemmästä takista huolimatta ehti puolessatoista tunnissa tulla varsin vilpoinen olo. Tänä vuonna hikeä pukkasi, kun joutui kävelemään väkimassojen läpi takaisin keskustaan, mutta muuten kerrokset eivät olleet turhia, sillä myös kotiin palatessa joutui odottamaan bussia tovin, kun ensimmäisiin busseihin ei mahtunut sisälle. Väkeä oli kotiutumassa runsaasti, vaikka päädyimme istumaan toviksi baariin vielä ilotulituksen jälkeen oli vielä kaupungissa paljon kuhinaa. Luultavasti muilla oli ollut samainen idea, joten ei auttanut muuta kuin odottaa ja toivoa, että johonkin busseista mahtuisi. Varsin jouhevasti loppupeleissä mahtuikin, vaikka alussa näytti tilanne aika huolestuttavalta.

Hienoja olivat tämänkin vuoden esitykset, oikeastaan ainoat paukut, joista en pitänyt, olivat sellaiset käsittämättömän kirkkaat tapaukset, joissa silmät menivät väkisinkin kiinni. Perinteiden mukaan oli viisi kilpailijaa, joista pidin erityisesti ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä. Viidennessä sorruttiin ehkä turhan suuriin tavoitteisiin ja toisesta en oikein saanut otetta. Ilotulitusten taustalla on kuitenkin normaalisti musiikki, joka ei meille asti kuulunut, joka saattoi hyvinkin johtaa pieneen hajanaisuuteen. Ohessa kuitenkin muutama kuva niistä harvoista, jotka edes hieman onnistuivat. Sen ainakin opin, että ilotulitusten kuvaaminen pokkarikameralla ei aina ole helpoimmasta päästä.

Seuraava ilotulitus taitaakin olla Linnanmäen sulkiessa ovensa taas tulevaksi talveksi. Sitten taitaakin joutua odottamaan vuodenvaihteeseen, ennen kuin raketit täyttävät taivaan ja ihmiset pääsevät seuraamaan kunnon valoshowta.