Kesäkuumalla tee tai muutkaan kuumat juomat eivät maistu, mutta syksyn viiletessä tai kurkkukivun iskiessä mukini täyttyy pehmeistä aromeista ja eteläisen maan tuoksuista. Joskus ei tarvita edes niin suurta aihetta kupilliseen, vaan sen voi ottaa vain rentoutumiseen tai fiilistelyyn sopivan hetken tullessa. Kaapissani löytyy kymmeniä eri teelajikkeita, niin tavallisista earl grey- kuin maustetuistakin teelajikkeista. En sylje pussiteelle, sillä monesti ne ovat näppäriä arjen kiireessä, eikä yhden hengen taloudessa ole järkevääkään olla koko ajan keittämässä uutta kannullista. Eksoottimisimmat teen kaltaiset aineet eivät ole välttämättä edes teetä nähneetkään, sillä niissä ei oikeastaan ole teenlehtiä. Ainoastaan makumaailma ja kupin sisällön olomuoto muistuttavat perinteisestä teekupillisesta. Vai mitä voisi sanoa korealaisesta kaneliteestä, jossa luultavasti valtaosin kanelista ja sokerista koostuva jauhe laitetaan pussista kuppiin? Ei se oikeaa teetä ole, ainakaan perinteisimmässä mielessä. Vihreätä teetä juon harvoin, vaikka sitäkin kaapista löytyy montaa eri sorttia. Yritin opetella sen juomista Japanissa, mutta se koulu on vielä pahasti kesken.
Matkoilta tee kuuluu niihin matkamuistoihin, jotka jostain syystä päätyvät matkalaukkuuni uudestaan ja uudestaan. Pakkaukset ovat kevyitä, suhteellisen pieniä ja kiireessä lähin kunnollinen ruokakauppa riittää tarpeen tyydyttämiseen. Välillä taas löytyy joku eksoottinen pieni putiikki, jossa vanhan ajan tunnelma ja suuret aromit ovat lähes käsinkosketeltavissa. Kupillisella voi palata myöhemmin matkan tunnelmiin, mutta muisto ei jää täyttämään kaappeja lopun ikää, vaan hitaasti hautautuu muiden muistojen kanssa menneisyyden uumeniin.
Suomessa tykkään maustetusta teestä. Suosikkejani perussupermarketin valikoimasta on Twiningsin voyage -sarja, Nordströmin lajitelmat sekä reilun kaupan valkoinen tee. Kuppiin en kuitenkaan sylje ja marjateetä (saksalainen Früchtetee) lukuunottamatta kaikki pussit kuluvat ja teelaadun valitseminen on tärkeä osa kupillisen valmistamista. Osa valikoimasta on peräisin jostain vähän uniikeimmasta liikkeestä. Hypistelen ajoittain ihanien pikkuputiikkien hyllyjä, joissa kaiken muun suloisen pikkutavaran ohessa myydään omia erikoisuuksia hauskoilla nimillä kotitekoisen oloisilta muistuttavissa pakkauksissa. Niitä on myös hauska ostaa lahjaksi, kun ne tosiaan ovat tuota käyttötavaraa ja jokainen uusi pakkaus vain kasvattaa valikoimaa.
Matkoilta tee kuuluu niihin matkamuistoihin, jotka jostain syystä päätyvät matkalaukkuuni uudestaan ja uudestaan. Pakkaukset ovat kevyitä, suhteellisen pieniä ja kiireessä lähin kunnollinen ruokakauppa riittää tarpeen tyydyttämiseen. Välillä taas löytyy joku eksoottinen pieni putiikki, jossa vanhan ajan tunnelma ja suuret aromit ovat lähes käsinkosketeltavissa. Kupillisella voi palata myöhemmin matkan tunnelmiin, mutta muisto ei jää täyttämään kaappeja lopun ikää, vaan hitaasti hautautuu muiden muistojen kanssa menneisyyden uumeniin.
Suomessa tykkään maustetusta teestä. Suosikkejani perussupermarketin valikoimasta on Twiningsin voyage -sarja, Nordströmin lajitelmat sekä reilun kaupan valkoinen tee. Kuppiin en kuitenkaan sylje ja marjateetä (saksalainen Früchtetee) lukuunottamatta kaikki pussit kuluvat ja teelaadun valitseminen on tärkeä osa kupillisen valmistamista. Osa valikoimasta on peräisin jostain vähän uniikeimmasta liikkeestä. Hypistelen ajoittain ihanien pikkuputiikkien hyllyjä, joissa kaiken muun suloisen pikkutavaran ohessa myydään omia erikoisuuksia hauskoilla nimillä kotitekoisen oloisilta muistuttavissa pakkauksissa. Niitä on myös hauska ostaa lahjaksi, kun ne tosiaan ovat tuota käyttötavaraa ja jokainen uusi pakkaus vain kasvattaa valikoimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti