Oi talvi, miksi tulit takaisin? Katselen lumihiutaleita, mutteivät ne enää säväytä. Tuuli puhaltaa taas takkini läpi niin, että on vilu, vaikka pahimmat pakkaset on jo ohi. Töihin joutuu raahautumaan kumisaappaissa, kun ei yhtään tiedä mitä räntää/loskaa/muuta taivaalta on tulossa. Ei naurata, ei. Haluan lähinnä sulkea silmäni elämän realiteeteilta. Olisin jo niin valmis pakkaamaan talvikengät takaisin kaapin perukoille ja kaivamaan keväisemmät puolestaan esille. Raahaan kaupasti kotiini kukkia toisensa jälkeen, kun on vaikea ymmärtää, kuinka suuret kinokset vielä elämääni ympäröivät.

Sentään on valoisaa. Aurinko muistuttaa, että johonkin lämpimämpään aikakauteen ollaan siirtymässä. Eivät kuvat kerro sydäntalvesta, vaan aurinkoisista päivistä, toinen toisensa perään (ensimmäiset kuvat on otettu Vallilasta viime viikonloppuna):


Sentään on valoisaa. Aurinko muistuttaa, että johonkin lämpimämpään aikakauteen ollaan siirtymässä. Eivät kuvat kerro sydäntalvesta, vaan aurinkoisista päivistä, toinen toisensa perään (ensimmäiset kuvat on otettu Vallilasta viime viikonloppuna):


Pasilassakin raiteiden välillä alkoi näyttää viime viikolla kevään merkeiltä. Jos tarkkaan katsoo, raiteiden välissä on nähtävissä jo vähän maata. Valitettavasti viimeiset kaksi päivää onkin sitten taas satanut lunta (eikä kukaan oikeasti enää halua nähdä niitä lumisia kuvia):



Vaikkei kokonaan pitäisi elämää haaveilulle pitäisi perustaa, alkavat suunnitelmat selkiytyä tulevaa kesää varten. Suunnitelmissa olisi siis Roomaa, Chicagoa, Nykkiä, Yyteriä ja yleistä hengailua. Toivottavasti jossain välissä ehtisi myös mökille palvomaan Suomen suvea, nauttimaan laiturilla olosta, kesäisestä järvestä ja ympäröivästä luonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti