Hyvät reissut saattaa tunnistaa siitä, että toipumiseen menee puoli viikkoa. Näin ollen alkuviikolla olen vain raahautunut töihin, ihaillut pakenevaa lumiviivaa ja tullut kotiin nukkumaan. Nyt keskiviikkona vasta alkaa olla olo, että on elävien kirjoissa. Edes siinä määrin, että jaksaa raahautua lähisalille saunaan (eikös sauna olekin salilla käymisen päätarkoitus?) ja kykenee kirjoittamaan blogia.
Kevät on tulossa, vaikkei sitä vielä huomaa niin valtavasti. Huomaisi kyllä, jos muistelisi kuukauden takaisia maisemia. Silti joka aamu huokaa, että kuinka valtavasti on lunta jäljellä. Tosin, viime viikonlopun laskuissa lumi on lähinnä vain positiivista. Varsinkin, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ei parempaa ilmaa olisi voinut toivoa.
Viime reissulla puut olivat vielä kuin saduista - nyt oli jo huomattavasti keväisempää:
Lunta rinteissä silti vielä riitti vaikka muille jakaa:
Normaalisti pysyttelen mahdollisimman paljon anonyymiuden suojassa blogia kirjoittaessani. Siitä en yhäkään ajatellut luopua, mutta voi sitä kerran moikata lukijoitakin (olkoon tämä sitten todisteena siitä, että mäkeenkin saakka ehdittiin ja ettei tätäkään blogia kirjoita vain jokin kone, joka on vain opetettu simuloimaan suomen kieltä sattumanvaraisesti):
Halo-ilmiö hiihtohissistä otettuna. Huipulta ei olisi saanut enää niin hyvää kuvaa, mutta ankkurissa oli onneksi kiva keikkua ja kuvata (en edes pudonnut matkasta ja kamerakin säilyi ehjänä):
Nyt taitaakin sitten olla taas sopiva hetki painua pehkuihin ja haaveilla tulevasta keväästä.
Kevät on tulossa, vaikkei sitä vielä huomaa niin valtavasti. Huomaisi kyllä, jos muistelisi kuukauden takaisia maisemia. Silti joka aamu huokaa, että kuinka valtavasti on lunta jäljellä. Tosin, viime viikonlopun laskuissa lumi on lähinnä vain positiivista. Varsinkin, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ei parempaa ilmaa olisi voinut toivoa.
Viime reissulla puut olivat vielä kuin saduista - nyt oli jo huomattavasti keväisempää:
Lunta rinteissä silti vielä riitti vaikka muille jakaa:
Normaalisti pysyttelen mahdollisimman paljon anonyymiuden suojassa blogia kirjoittaessani. Siitä en yhäkään ajatellut luopua, mutta voi sitä kerran moikata lukijoitakin (olkoon tämä sitten todisteena siitä, että mäkeenkin saakka ehdittiin ja ettei tätäkään blogia kirjoita vain jokin kone, joka on vain opetettu simuloimaan suomen kieltä sattumanvaraisesti):
Halo-ilmiö hiihtohissistä otettuna. Huipulta ei olisi saanut enää niin hyvää kuvaa, mutta ankkurissa oli onneksi kiva keikkua ja kuvata (en edes pudonnut matkasta ja kamerakin säilyi ehjänä):
Nyt taitaakin sitten olla taas sopiva hetki painua pehkuihin ja haaveilla tulevasta keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti