Hikinen sunnuntai kruunaa täyden viikonlopun. Lupasin taas itselleni, että teen tuhatta asiaa. En taaskaan tehnyt. Perjantaina ja lauantaina kävin kotona lähinnä vain kääntymässä. Nyt sunnuntaina hengailen parvekkeella ja surffailen netissä. Keräilen viikon romuja takaisin kaappiin ja pesen pari koneellista pyykkiä. Kävinn lähikaupassa ostamassa jätksiä ja hikoilin vielä vähän lisää.
Ihmettelin arkea, joka viime aikojen kiitämisessä on ollut harvinaista herkkua. Keräsin soittolistan Flow:n artisteista, ihan vain henkistä valmistautumista varten. Harmittaa, että missaan sunnuntain Jonsin, mutta toisaalta tiedän, että kolmipäiväiset festarit ei ehkä työviikon keskellä ole paras valinta. Perjantaina ja lauantaina on yksinkertaisesti vielä enemmän sellaisia artisteja, joita haluaisin nähdä. Mietin, kuinka vanha minusta on tullutkaan, kun en enää jaksakaan olla mukana ihan kaikessa, mikä voisi olla kivaa. Niitä vaikeita valintoja ja kompromisseja, joita tekee liikaa kyseenalaistamatta mitään.
Silti olen nauttinut suuresti tästä viikonlopusta, siitä, että on ollut menossa ilman kotiintuloaikoja, ilman pohdintaa siitä, että jotain pitäisi vielä tehdä. Yksinasujana ei ole liikaa velvoitteita suuntaan tai toiseen. Toki työnantaja ja palkkapussi varmasti arvostaa, jos töihin ilmestyy kutakuinkin sovittujen joustojen tiimoilta. Päivät ovat mukavampia, jos takaraivossa ei kumpua monen viikon väsymys. Muuten on kaiken muun kanssa vapaa - ainakin hetken, jos niin haluaa. Se on juhlaa. Jatkan tätä rentoilua hyvin omatunnoin, vaikka tiedän, että olen luvannut itselleni päivittää blogiakin matkakuvilla. Teen sen - ehkäpä jo ensi viikonlopulla edellä mainituin varauksin.
Loppuillan kruunaa vanha klassikko: Air - All I need
Air:in keikkaa odotellessa...
Ihmettelin arkea, joka viime aikojen kiitämisessä on ollut harvinaista herkkua. Keräsin soittolistan Flow:n artisteista, ihan vain henkistä valmistautumista varten. Harmittaa, että missaan sunnuntain Jonsin, mutta toisaalta tiedän, että kolmipäiväiset festarit ei ehkä työviikon keskellä ole paras valinta. Perjantaina ja lauantaina on yksinkertaisesti vielä enemmän sellaisia artisteja, joita haluaisin nähdä. Mietin, kuinka vanha minusta on tullutkaan, kun en enää jaksakaan olla mukana ihan kaikessa, mikä voisi olla kivaa. Niitä vaikeita valintoja ja kompromisseja, joita tekee liikaa kyseenalaistamatta mitään.
Silti olen nauttinut suuresti tästä viikonlopusta, siitä, että on ollut menossa ilman kotiintuloaikoja, ilman pohdintaa siitä, että jotain pitäisi vielä tehdä. Yksinasujana ei ole liikaa velvoitteita suuntaan tai toiseen. Toki työnantaja ja palkkapussi varmasti arvostaa, jos töihin ilmestyy kutakuinkin sovittujen joustojen tiimoilta. Päivät ovat mukavampia, jos takaraivossa ei kumpua monen viikon väsymys. Muuten on kaiken muun kanssa vapaa - ainakin hetken, jos niin haluaa. Se on juhlaa. Jatkan tätä rentoilua hyvin omatunnoin, vaikka tiedän, että olen luvannut itselleni päivittää blogiakin matkakuvilla. Teen sen - ehkäpä jo ensi viikonlopulla edellä mainituin varauksin.
Loppuillan kruunaa vanha klassikko: Air - All I need
Air:in keikkaa odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti