Ei aina voi ennustaa tai määrittää tulevaa. Huominen on joskus tuntematon ja ajoittain kulman takana on odotettavissa myös surua. Silti se ei tarkoita sitä, etteikö joskus tulisi vastaan myös iloa tai onnen pirskahduksia.
Jos perjantai 13. toi mukanaan epäonnea, niin tämä päivä olikin sen vastakohta. Palaset, joiden eteen on nähnyt pitkään vaivaa, alkoivat loksahdella kohdalleen. Päivän päätteeksi heräsi ja ihmetteli, että mitä olikaan tapahtunut? Kaksi vuotta sitten alkanut projekti yhtäkkiä alkoi näyttää aivan erilaiselta ja tavallaan tuntui, että itsekin oli alkanut tiedostaa asioita eri lailla kuin ennen.
Hetken haikeus, tunteiden myrsky. Tajuaminen hieman viiveellä, vasta pyörällä kotimatkalla. Ei varsinaista syytä, mutta yksi maaliviiva, joka saavutettiin kuin varkain. Maali itsessään ei toki tee maailmasta kokonaan valmista. Moniin muihin asioihin suhteutettuna se on vain pieni pisara suuressa meressä. Se päivän tapahtumat viestivät, että paljon on mahdollista, jos asioita hoitaa pienin askelin eteenpäin. Joskus joutuu ottamaan tukea takaa tai astumaan välillä vähän sivuun tai johonkin suojaan. Silti siinä samalla on tullut otettua aika monta askelta myös maalia kohden. Juuri sopivasti, tätä pientäkin maalia ajatellen.
Kun muistelee kahden vuoden takaista itseään, muistaa ihmisen, joka kirjoitti blogia ja mietti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siitä lähtien on taivallettu pitkä matka, eikä ole niinkään varmaa, että matka olisi edes lähiaikoina päättymässä. Tavoitteet ja maali vain muovautuvat matkalla ja lopputulos voi olla hyvinkin erilainen suhteessa siihen kaikkeen, mitä lähtikään hakemaan. Tulevaisuuden poluista ei voi tietää, mutta tällä hetkellä nykyinen polku tuntuu hyvältä tallustaa.
Jos perjantai 13. toi mukanaan epäonnea, niin tämä päivä olikin sen vastakohta. Palaset, joiden eteen on nähnyt pitkään vaivaa, alkoivat loksahdella kohdalleen. Päivän päätteeksi heräsi ja ihmetteli, että mitä olikaan tapahtunut? Kaksi vuotta sitten alkanut projekti yhtäkkiä alkoi näyttää aivan erilaiselta ja tavallaan tuntui, että itsekin oli alkanut tiedostaa asioita eri lailla kuin ennen.
Hetken haikeus, tunteiden myrsky. Tajuaminen hieman viiveellä, vasta pyörällä kotimatkalla. Ei varsinaista syytä, mutta yksi maaliviiva, joka saavutettiin kuin varkain. Maali itsessään ei toki tee maailmasta kokonaan valmista. Moniin muihin asioihin suhteutettuna se on vain pieni pisara suuressa meressä. Se päivän tapahtumat viestivät, että paljon on mahdollista, jos asioita hoitaa pienin askelin eteenpäin. Joskus joutuu ottamaan tukea takaa tai astumaan välillä vähän sivuun tai johonkin suojaan. Silti siinä samalla on tullut otettua aika monta askelta myös maalia kohden. Juuri sopivasti, tätä pientäkin maalia ajatellen.
Kun muistelee kahden vuoden takaista itseään, muistaa ihmisen, joka kirjoitti blogia ja mietti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siitä lähtien on taivallettu pitkä matka, eikä ole niinkään varmaa, että matka olisi edes lähiaikoina päättymässä. Tavoitteet ja maali vain muovautuvat matkalla ja lopputulos voi olla hyvinkin erilainen suhteessa siihen kaikkeen, mitä lähtikään hakemaan. Tulevaisuuden poluista ei voi tietää, mutta tällä hetkellä nykyinen polku tuntuu hyvältä tallustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti