Flow lipui ohitse, nautinnollisena ja raikkaana. Vaikka myrskyä saikin aamuisin pelätä, jäi se tulematta ja tanssahtelu täytti maailman. Lauantaina oli oikeastaan kivakin, että oli vähän pilvistä. Hikistä hommaa väkimassassa pyöriminen on ja tanssimisen jälkeen kaipasi hetken viileyttä. Summa summarum, kesäkaupunki näytti parhainta puolta.
Loppukesän tapahtumat eivät lopu tähän. Torstaina käynnistyy varsinaisesti Helsingin juhlaviikot, joiden osa Flowkin on ainakin ennen ollut. Musiikki täyttää kaupungin, joskin hieman eri tavalla, kuin mikä Flow:n konsepti on. Kaupunki ei kokoonnu yhteen paikkaan, suvilahden savupiippujen tienoille, vaan tulee lähelle. Suurkirkolla kajahtaa seitsemän aikaan. Musiikki kävelee pitkin kaupunkia, baareihin ja kapakoihin. Pienissä annoksissa hilpeätä korkea- tai ei-niin-korkea-kulttuuria ihmisille, jota sitä arvostavat ja odottavat ja viattomille ohikulkijoille, jotka sattuvat vain elämään hetkessä mukana. Itse ajattelin osallistua, tosin hieman eri hengessä kuin yleensä. Philomelaa tai PK:ta olen perinteisesti mennyt katsomaan, mutta tällä kertaa itse lauleskelen matkassa. En toki niin hienoissa kuoroissa, kuin tuo kuorojen aateli, joka matkaa maata ja mantuja. Silti laulamisen iloa löytyy ja se toivottavasti korvaa puuttuvan taidon. Ehkä jokin lukijakin saattaa sen kuulla, mistäs sen tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti