sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Uutta suuntaa

Mihin sydän vie? Miten se huutaa? Ei se aina ole niin selvää. Ei aina voi edes sanoa, kuinka kauan kestää, ennen kuin pudotuksen jälkeen osaa taas jatkaa elämää.

Yksi keino on toki keskittyä siihen, miksi se jäi taakse tai miksei haluttu asia onnistunut. Arvioida realistisesti, olisiko sillä ollut mahdollisuutta onnistua. Jotenkin on vain uskoteltava itselleen, että asiat kääntyivät parhain päin, vaikkei se sillä hetkellä siltä tuntuisi.

Elämä kouluttaa ja opettaa. Joskus vain yksinkertaisesti päätyy risteykseen, josta on vain pakko kääntyä eri suuntaan, kuin mihin olisi halunnut. Harvoin sitä oikeasti saa kaikkea, mitä olisi kovastikin halunnut. Mennyttä on turha jäädä turhan pitkäksi aikaa itkemään. Asiat on toki hyvä pohtia läpi ja käsitellä. Antaa ajan kulua niin, että hymy nousee huulille luontevasti ja osaa nähdä taas asiat avoimin mielin.

Ei kommentteja: