The Girls of Riyadh kuvasi erään tarinan Saudi-Arabian eliitistä ja heidän elämästään. Samassa aallossa idästä on julkaistu huomattavasti erilaista materiaalia. Mikä onkaan totuus näillä hunnuin sävytetyillä valtakunnilla? Luultavasti koskaan en sinne tule eksymään, joten kirjat antavat pienen vilauksen näihin syvien salaisuuksien maihin.
A. Qanta: In the Land of Invisible Women: A Female Doctor's Journey in the Saudi Kingdom
Jostain syystä ensimmäinen sivu ei siepannut minua mukaansa, joten tämä pyöri hyllyssäni aika pitkään, ennen kuin sain sen aloitettua uudelleen. Ensiyrityksellä oli juuri saapunut itselleni lähettämä paketti Intian kirjoja, joten oli vaikea keskittyä hieman isompaan pokkariin, joka ei kulkenut niin näppärästi kassissa mukana. Marraskuussa aloitin lukemaan kirjaa alusta, enkä osannut siitä irti päästää, ennen kuin se oli luettu. Tarina oli todella kiehtova, sillä oikeastaan se on ensimmäinen kirja, joka kertoo länsimaalaisesta naisesta, joka on itsenäisesti ja vapaaehtoisesti mennyt Saudi-Arabiaan työskentelemään. Kirja kuvastaa havaintoja ja tuntemuksia, joita kahden vuoden työskentely maassa nostatti. Toisin kuin monissa muissa lukemissani kirjoissa, lopussa ei ollut kulminaatiota siitä, millaisen selviytymistaistelun maasta poispääsyksi oli koettava. Kirjan suuri anti on siinä, kuinka objektiivisesti ja laajasti kuvataan päivittäiseen elämään ja ihmissuhteisiin liittyiä haasteita kuningasvallassa.
Carmen Bin Laden: Inside the Kingdom
Hieman erilainen selviytymistarina Saudi-Arabian eliitin sisältä. Kuten sukunimestä huomaa, on kirjoittajalla etäinen sukulaisuussuhde erääseen maailman tunnetuimaan terroristiin. Silti Carmenin teksti on vahvasti länsimaalaisesti suuntautunut: Carmen kasvoi isoksi Euroopassa ja päätyi yhteen Saudi-Arabian vaikuttavaan sukuun avioliiton kautta - joka johti avioeron myötä irtiottoon, joka näkyy kirjassakin. Välillä tulee vahvaakin kritiikkiä Saudi-Arabian menosta. Ostin kirjan hetken mielijohteesta, enkä ole katunut.
Jean Sasson: Love in a Torn Land ja Mayada, Daughter of Iraq: One Woman's Survival Under Saddam Hussein
Hyvin karut kirjat Irakin vastarintaliikkeen menosta. Todella rankkaa meininkiä, jota en välttämättä suosittelisi heikkohermoisille. Imee mukaansa ja ensimmäisen sivun aloitettua ei osaa enää päästää irti ennen kuin pääsee viimeiselle sivulle. Love in a Torn Land kertoo Irakin vastarintaliikkeeseen kuuluvasta naisesta ja hänen perheestään ja elämästään. Mayada puolestaan kertoo tarinan erittäin onnettomasta avioliitosta ja kohtalosta Irakissa. Nämä kirjat eivät kuvaa niin etuoikeutettua elämää kuin Prinsessa-sarja. Nämä kuvaavat kahden naisen karun todellisuuden maassa, joka on suuressa sekasorrossa.
2 kommenttia:
Tämä sopisi paremmin linkaamaasi intialaisia elämänkertoja käsittelevälle sivulle.
Wings of Fire on Abdul Kalamin omaelämänkerta. Hän ei sitä kirjoittanut, mutta se perustuu hänen haastatteluihinsa. Abdul Kalam oli tiedemies ja rakettisuunnittelija, ja kirja kertoo Intian kotimaisen rakettiteollisuuden käynnistämisestä, erityisesti SLV-3:n (Satellite Launch Vehicle 3) kehitystyöstä. Kirja on aika kuiva, kuten yleensä kaikki tieteilijöiden uskottavat elämänkerrat. Kirjassa oudointa ovat syvää uskonnollisuutta kuvaavat pätkät:
"The famous Shiva temple, which made Rameswaram so sacred to pilgrims, was about a ten-minute walk from our house. Our locality was predominantly Muslim, but there were quite a few Hindu families too, living amicably with their Muslim neighbours. There was a very old mosque in our locality where my father would take me for evening prayers. I had not the faintest idea of the meaning of the Arabic prayers chanted, but I was totally convinced that they reached God. When my father came out of the mosque afte the prayers, people of different religions would be sitting outside, waiting for him. Many of them offered bowls of water to my father who would dip his fingertips in them and say a prayer. This water was then carried home for invalids. I also remember people visiting our home to offer thanks after being cured. My father always smiled and asked them to thank Allah, the benevolent and the merciful."
jeps... kuulostaa aika hämmentävältä. Intiassa ollessani luin yhden miehen elämänkerran, joka oli ollut perustamassa yhtä Intian suurimmista it-yrityksistä. Kirjan kirjoittaneella herralla oli paasaavan kuiva tyyli. Sen jälkeen yksikään intialainen elämänkerta ei päätynyt matkaan mukaan.
Sama ongelma oli eräässä Intialaisessa kirjassa, joka kuvasi BPO (eli call-center toimintaa). Olin jotenkin ajatellut, että nyt tulee samantyylistä avautumista kuin esimerkiksi sivuilla aasiakas.net. Valitettavasti anti jäi hyvin valjuksi ja kirja jäi pahasti kesken, kun samat tarinat eivät toistessaessa tunnu enää yhtään mielenkiintoisilta.
Lähetä kommentti