Lunta!

Rakastan lumen narskuntaa jalkojen alla. Pientä kimmeltelyä katuvalon säihkeessä. Pientä hohdetta pimeyden keskellä. Lumen peittämät oksat ovat niin kauniita, että niistä tulee hyvä mieli. Hypähtelin jo onnesta viime viikolla, kun lumet peittivät maan täällä etelässäkin.

Tänään oli uudestaan vuoroni hihkua innosta. Siinä missä autonomistajat kiroavat huomista aamua, olen itse onnesta soikeana. Paksu lumisade peittää maan. En voinut vastustaa kiusausta kävellä talon ympäri - ihan vain sen takia, että sain kävellä lumipyryssä. Katseeni haikaili jostain syystä temmeltävien lasten perään. Olin itsekin sillä tuulella, että halusin laskea mäkeä hihkuen innosta.

Jotenkin elämä hymyilee tällä hetkellä. Töissä on toki tohina päällä, mutta silti tuntuu, että palaset alkavat loksahtelemaan paikalleen. Toki vielä on paljon hommaa, mutta pienet voitonhetket siellä täällä lupaavat parempaa tulevaa. Omassa elämässäkin tuntuu olevan paljon mukavia asioita - virus näyttää lopulta olevan jo hieman alakynnessä ja kaverisuhteet kukoistavat. Tuleva joulu lämmittää mieltä, eikä työpäiviäkään ole kuin kaksi enää jäljellä. Tuskin yskänlääkkeenä käyttämäni kodeiini näin paljon voi vaikuttaa, silti olen vain yhtä hymyä. Jokin taika on tässä vuodenajassa. Jos siis törmäät hymyilevään naamaan aamujunassa, saatat törmätä minuun tai johonkin muuhun kanssaeläjään, joka on kaiken kiireen keskellä tajunnut, kuinka kivaa elämä oikeastaan onkaan.