Viime vuonna olin kovin intona kilometrikisasta. Työmatkapyöräilylle oli tullut lopulta hyvä tarkoitus (jokainen aettu kilometri keräsi rahaa myös punaiselle ristille) ja motivaattori, jonka vuoksi huonommallakin ilmalla kiipesi pyörän selkään. Jaksoin mainita ja mainostaa sitä useampaan kertaan (toim. huom. en ole koskaan saanut, enkä tulevaisuudessakaan saa minkäänlaista hyötyä mistään mainostamisesta, joten lähinnä keskityn mainitsemaan niistä, jotka itse näen kivoiksi/hyödyllisiksi tms).
Näppärintä numeronikkarille oli se, että aktiivinen pyöräily konkretisoitui numerotasolle asti. Viime vuonna kilometrejä kisassa kertyikin kunnioitettavat 1300. Tavallisen ihmisen mittakaavaan nähden näkisin kyseisen kilometrimäärän olevan mainio saavutus. Vertailun vuoksi kisan kovimmat ovat varmaan polkeneet tänä vuonna reippaasti yli 10 kertaa enemmän.
Menestyksekkäästä viime vuodesta huolimatta sen suurempia tavoitteita halunnut asettaa tälle pyöräilykaudelle. Viime vuonna tavoitteet olivat siinä 1000 kilometrin kieppeillä ja tänä vuonna lähdin samoista lähtökohdista olettaen, ettei mitään sen kummempaa elämässä ehtisi kesän aikana tapahtua. Paitsi että ... siinä välissä tuli muutto. Pyörämatkat töihin lyhenivät tuntuvasti. Sitten hajosi pyörä. Pyörä oli yli kuukauden toimintakelvoton tai paremminkin sanottuna peräkkäin vajaakuntoinen. Kun yhden asian sai korjattua, hajosi seuraava. Hajonneisiin osiin lukeutuivat muutama sisäkumi, yksi ulkokumi, satula, kahdet ketjut ja jarrut, jotka kaikki piti yksittäin korjata ennen kuin matkaa pystyi jatkamaan. Pahimmassa rikkoutumiskierteessä ajattelin, että ei mahda mitään kilometrikisan kanssa ja on elämässä isompiakin asioita, joista voi stressata. Kirjasin poljetut kilometrit, mutta muuten aika lailla unohdin asian.
Viime kuukaudet ovat silti yllättäneet. Yllättäneet lähinnä siinä mielessä, että kilometrejä on kertynyt yllättävän paljon viimeisen kahden kuukauden aikana. Vaikka heinäkuun lopussa kilometrejä oli vain muutama sata koossa, 1000 kilometriä täyttyikin jo viikkoa ennen kisan loppua.
Olen oppinut, että sijainti lähellä kaikkea oikeastaan kannustaakin hyppäämään pyörän päälle pienestäkin syystä. Kaatosadekaan ei ole enää este (kiitos goretexin). Hyvää mieltä on riittänyt ja viime kesän pitkiä pyörälenkkejä on hieman jäänyt kaipaamaan. Niitä voi sitten varmaan tehdä taas ensi kesällä - ja kirjata niistä syntyvät kilometrit hymyssä suin ensi vuoden kilometrikisan sivuille.
Näppärintä numeronikkarille oli se, että aktiivinen pyöräily konkretisoitui numerotasolle asti. Viime vuonna kilometrejä kisassa kertyikin kunnioitettavat 1300. Tavallisen ihmisen mittakaavaan nähden näkisin kyseisen kilometrimäärän olevan mainio saavutus. Vertailun vuoksi kisan kovimmat ovat varmaan polkeneet tänä vuonna reippaasti yli 10 kertaa enemmän.
Menestyksekkäästä viime vuodesta huolimatta sen suurempia tavoitteita halunnut asettaa tälle pyöräilykaudelle. Viime vuonna tavoitteet olivat siinä 1000 kilometrin kieppeillä ja tänä vuonna lähdin samoista lähtökohdista olettaen, ettei mitään sen kummempaa elämässä ehtisi kesän aikana tapahtua. Paitsi että ... siinä välissä tuli muutto. Pyörämatkat töihin lyhenivät tuntuvasti. Sitten hajosi pyörä. Pyörä oli yli kuukauden toimintakelvoton tai paremminkin sanottuna peräkkäin vajaakuntoinen. Kun yhden asian sai korjattua, hajosi seuraava. Hajonneisiin osiin lukeutuivat muutama sisäkumi, yksi ulkokumi, satula, kahdet ketjut ja jarrut, jotka kaikki piti yksittäin korjata ennen kuin matkaa pystyi jatkamaan. Pahimmassa rikkoutumiskierteessä ajattelin, että ei mahda mitään kilometrikisan kanssa ja on elämässä isompiakin asioita, joista voi stressata. Kirjasin poljetut kilometrit, mutta muuten aika lailla unohdin asian.
Viime kuukaudet ovat silti yllättäneet. Yllättäneet lähinnä siinä mielessä, että kilometrejä on kertynyt yllättävän paljon viimeisen kahden kuukauden aikana. Vaikka heinäkuun lopussa kilometrejä oli vain muutama sata koossa, 1000 kilometriä täyttyikin jo viikkoa ennen kisan loppua.
Olen oppinut, että sijainti lähellä kaikkea oikeastaan kannustaakin hyppäämään pyörän päälle pienestäkin syystä. Kaatosadekaan ei ole enää este (kiitos goretexin). Hyvää mieltä on riittänyt ja viime kesän pitkiä pyörälenkkejä on hieman jäänyt kaipaamaan. Niitä voi sitten varmaan tehdä taas ensi kesällä - ja kirjata niistä syntyvät kilometrit hymyssä suin ensi vuoden kilometrikisan sivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti