Omasta Intian oleskelustani on jo jonkun verran aikaa. Työtehtävät vaihtuivat niin, ettei lähtö ole todennäköinen - ainakaan nykyisessä projektissa. Silti se ei tarkoita, että intialainen vaihe elämässäni olisi kokonaan ohitse. Työkaverit Suomesta käyvät vielä Intiassa ja yhtälailla sieltä eksyy ajoittain ihmisiä myös tänne. Näille on sitten näytetty kaupunkia. Muutamia asioitakin siinä sivussa on tullut oppineeksi:
- desimaalipilkku: desimaalipilkku hinnoissa voi olla ensimmäisinä päivinä hyvin hämmentävä. Jopa niin hämmentävä, että sillä saa kaksi intialaista ihan todella kalpeaksi kaupan hyllyn edessä. Hinta näyttää 4,99 ja raukat tunnustavat hiljaa, etteivät tajunneet Suomen olevan näin kallis maa. Myöhemmin käy ilmi, että viiden euron sijaan arvoisat vieraat kuvittelivat pienen muovisälän maksaneen lähes 500 euroa.
- kasvisruokavalio: Intialainen kasvisruokavalio on paikoitellen erilaista kuin Suomessa. Lähinnä suurimman eron tekee se, että monet eivät syö kananmunaa (eikä toki kalaakaan). Tästä seuraa sitten hyvin mielenkiintoisia kuvioita, jos heitä pyrkii viemään syömään johonkin. Monessa kastikkeessa, pastassa ja piirakkapohjassa kun on Suomessa perinteisesti käytetty kananmunia. Myös hyytelöissä yms. saattaa olla liivatetta, joka sekin on eläinperäistä. Jottei asia yhtään helpottuisi, mieltävät monet intialaiset salaatin (ja muutkin raa'at vihannekset) kategoriaan disgusting - ällöttävää.
- ruokailuvälineet: Jos käy niinkin hyvä tuuri, että ravintolasta löytyy jotain ruoaksi kelpaavaa, seuraa monen kohdalla lisää haasteita: kaikki eivät oikeasti osaa käyttää veistä ja haarukkaa. Edes kuukauden Suomessa oleilun jälkeen kyseiden välineiden käyttö on hyvin hankalaa - ja vierestä katsoen aika kurjaa katsottavaa. Sääliksi käy.
- itsenäisyys: Intiassa perinteisesti suvut asuvat saman katon alla. Kulttuuri on hyvin perhelähtöinen. Itsenäisyyteen ei kannusteta ja siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa joutuu ulkomaille huolehtimaan itsestään, tulee yllättäviäkin asioita eteen. Suomalaisena isäntänä välillä tuntuu, että vieraan henkinen ikä on luokkaa 13. (Toki, tähän täytyy kunnioittavasti todeta, että ihmisissä on varmasti eroja).
- naisen asema: Naisen asema on tietyllä tapaa hyvin vanhoillinen. Hyvänä esimerkkinä oli pieni reissu eteläiseen naapuriin, johon lähdin mukaan kirjaimellisesti esiliinaksi. Muutenhan naimaton nainen olisi saattanut joutua pahoille teille, kun muut seurueen jäsenet ovat miehiä. Esiliina-rooli ei rajoittunut pelkästään majoittumiseen, vaan myös esimerkiksi baarissa piti olla muita samanpuolen edustajaa mukana, jotta tilanne oli ollut sovelias (siitäkään huolimatta, että alkoholiin vain harva koskee).
- seurustelu ja avioliitto: uskoisin, että tällä saralla kulttuurilliset erot ovat hyvin suuret. Eräiden vieraiden mielestä suomalainen käytäntö oli aivan kamala ja mahdoton ymmärtää. Toisaalta itse näen toisessa kulttuurissa vapauden puutteen rakkaudessa asiana, jota luultavasti ymmärrän yhtä vähän. Ei siitä sen enempää.
Kokonaisuudessaan on hyvä ymmärtää kulttuurieroja. Intialaiset varmasti näkevät meidän kulttuurin varsin eksoottisena ja ovat onnellisia siinä vaiheessa, kun pääsevät takaisin kotiin. Sää on kylmä ja ankea. Ihmiset ovat auttavaisia, mutta hiljaisuus on pelottavaa. Luultavasti he pitävät meitä jossain määrin sivistymättöminä tai ymmärtämättöminä, sillä kulttuurillisen taustan vuoksi näkökulma on niin toinen. Se on asia, josta voimme oppia - puolin ja toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti