Lähes toisella planeetalla

Tallinna on ristiriitaisuuksien paikka. Paikoittain boheemia, paikoittain modernia ja paikoittain taas jotain niin hämmentävää, ettei siitä oikein saa otetta. Erikoista on neuvostoaikaiset kolossimaiset rakennukset tai muistomerkit, jotka lähinnä muistuttavat kolmannen maailmansodan jälkeistä maisemaa.

Monelle tuttu näkymä avautuu tästä (aivan sataman kupeessa):


Neuvostoaikainen monumentti:

Kuorolaululle pyhitetty stadion on varsin massiivnen monumentti sekä ulko- että sisäpuolelta:



Pirita Spa rakennettiin Moskovan olympialaisten aikaan purjehtijoita varten. Huomaa hieno neuvostoaikainen arkkitehtuuri:


Luostarin kirkko, jossa vain seinät on enää pystyssä:


Seuraava monumentti kasvattavaa kansan yhtenäisyyden tunnetta:



Olisikohan nämä olleet puolestaan sotaveteraanien muistoksi?

Laatat alkoivat olla jo huonossa kunnossa, mutta mittasuhteet olivat varsin vakuuttavat:


Yksi kivi taisi olla yhden pataljoonan muistomerkkinä, kaikki eivät mahtuneet kuvaan:


Lähimatkaajille suosittelen lämpimästi pyörän vuokraamista ja sillä hurauttelemista Tallinnan ympäri. Kaupunki ympäristöineen on yllättävän mielenkiintoinen, varsinkin jos mukaan on sattunut hyvä kaupungin tuntija. (Kiitos oppaalle, jos satut tätä lukemaan!). Voisin lähteä toistekin ihmettelemään, miten vanha neuvostoaika kohtaa vanhaa kaupunkia ja myös nykyaikaa. Hämmentävä yhdistelmä.