Pitkään aikaan en ole käynyt elokuvateatterissa niin, että olisin katsonut jotenkin isommin markkinoitua pätkää. Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvat olivat hyviä ja hauskoja, vaikkakin hieman pienemmän piirin juttuja. Niistä mainostinkin jo aikaisemmin. Viikonloppuna kävimme katsomassa leffan, jonka alussa pelkäsin olevan liian hurjan. Mainoksetkin olivat hieman hurjia. Lupasin itselleni, että saan sulkea silmät, mikäli menee liian ällöksi.
Ei mennyt ällöksi ja pystyin katsomaan elokuvan silmät auki, vaikka silti istuinnaapurit varmaan hupia minun (myötä)eläytymisestä. Leffa oli nimeltään Iho, jossa elän ja ohjaajana oli Pedro Almodovar. Hämmentävä ja silti vaikuttava. Hienosti kerrottu ja ohjattu. Muuta ei voi oikein sanoa. Suositella voin, joskaan en ehkä kaikkein herkimmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti