Pieni yöpala

Olen syksyllä pyrkinyt keksimään uudenlaisia välipaloja. Riisifruttit ja vanukkaat on koettu, eikä aina jaksaisi mennä sillä perinteisellä banaani, karjalanpiirakka ja soijakaakao-linjalla. Salaattia on kiva tehdä viikonloppuisin, muttei se selviä kovinkaan pitkään ilman kylmää. Välipalapatukoita on yksi sun toinen kokeiltu, mutta niille en vielä ihan ole syttynyt. Gefilus-juomia ja jogurttejakin on päivä toisensa jälkeen maisteltu.

Smoothiet ovat päivän piristys, mutta vielä en ole aivan vakuuttunut siitä, josko hieman mehua paksumpi juoma olisi kaikkein terveellisin tapa nauttia vitamiinit. Hedelmät toki ovat vitamiinipommeja, mutta niissä taas ei energia riitä pitämään virtaa yllä pitkiä aikoja.

Eväitä etsiessä terveellistäkään ei sen aina tarvitse olla, mutta uudet ideat on aina tarpeen. Yhteen aikaan mutustelin onnessani proteiinipatukoita, mutta jotenkin sekin jäi, kun lounasruokailu meni malliin "vatsa täyteen kunnon ruokaa". Lämpimään ruokailuun verrattuna proteiinipatukat ovat - miten sen nyt sanoisi - avaruusruokaa, ei maistu, eikä tunnu miltään. Vievät ehkä nälän, mutteivät tuota erityisen suurta nautintoa.

Viime aikoina olen silti löytänyt yhden uuden helmen, joskin se ei aivan ole parasta välipala-ainesta. Ei se myöskään ole varmasti laihduttajien tai suurien terveysintoilijoiden suosiossa. Silti ajoittain on kiva nautiskella turkkilaista jogurttia ja hunajaa. Siinä on makuyhdistelmä, joka on hyvin täyteläinen ja sopivan makea. Luonnollinen, mutta kuitenkin jotain pientä kiellettyä hyvää. Vie nälän, ainakin joksikin aikaa. Tulee tarpeeseen siinä vaiheessa, kun on kova väsy, ei jaksa syödä paljoa ja haluaa painua treenien jälkeen vain nopeasti pehkuihin. Niin kuin nyt. Vinkkejä muut välipalojen etsijät voivat kyllä tänne kirjoitella, niitä otetaan innolla vastaan.