Kun jotain uutta alkaa, päivät tuntuvat pitkiltä. Ihmeissään sitä katsoo, kuinka tunnit lipuvat ohitse ja vielä on mukana. Mitään ei varsinaisesti voi menettää, koska mitään ei oikeastaan ole vielä saanutkaan. On helppo olla spontaani ja räväkkä.
Tunnit venyvät päiviksi ja silloin oma tietoisuus kasvaa. Alkaa näkemään, mitä uusi asia tai tilanne voi tarjota. Jännitys alkaa kutkuttaa vatsanpohjaa. Tuntee elävänsä ja innostuvansa myös kaikesta muusta ja kurkistelevansa maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Maailma hymyilee, riippumatta siitä, hymyileekö se oikeasti kuorensa takana.
Päivistä tulee viikkoja. Epävarmuus kasvaa, sillä ymmärtää paremmin, minkä voi myös menettää. Hetkittäin on vaikeampi olla spontaani tai mennä tilanteisiin ihan niin täysillä mukaan. Samalla alkaa osa tilanteista olla sen verran tuttu, että pahin jännitys laantuu, joka taas helpottaa tilanteessa elämistä. Ensimmäiset rakoilut saattavat syntyä tai sitten ei - ei sitä koskaan tiedä tai osaa ennakoida.
Viikot menettävät merkityksensä muodostuen kuukausiksi, jotka soljuvat ohitse. Talven lumet, jotka pulppuavat kevään puroissa. Puiden lehdet, jotka tummenevat kesän paahteessa pudoten syksyn sateisiin. Alkaa muodostua kuva siitä, mitä se uusi asia taas oikeasti onkaan. Ensi huuma on katoamassa ja jotain muuta, pysyvämpää alkaa syntyä tilalle. Helpompi on arvioida, että onko asiat niin, kuin niistä ensin kuvitteli tai tilannetta ensin arvioi.
Silti voi olla, että kuukausista tulee vuosia. Uuteen järjestelyyn kiintyy ja siitä tulee osa elämää. Elämäntilanne vakiintuu ja se, joka ennen oli uutta ja ihmeellistä on normaali osa arkea. Sitä ei enää tarvitse niin kovasti harkita tai kyseenalaistaa.
Ehkä erikoista tässä on se, kuinka se ensimmäinen aina tuntuu ja merkitsee. Ensimmäinen viikko, kuukausi tai vuosi on niitä, joita tulee helpommin laskettua. Muut kulkevat siellä välissä, ajallaan elämää ihmetellen. Toki vuodet tuovat varmuutta tai sitten voi tapahtua jotain, joka muuttaa tapahtumien kulun kokonaan. Vaikea oikeastakaan ennakoidakaan milloin ja mitä tulevan pitää. Pitää vain nauttia hetkestä ja toivoa parasta.
Näihin tunnelmiin päättäen: Jenni Vartiainen - Duran Duran.
Tunnit venyvät päiviksi ja silloin oma tietoisuus kasvaa. Alkaa näkemään, mitä uusi asia tai tilanne voi tarjota. Jännitys alkaa kutkuttaa vatsanpohjaa. Tuntee elävänsä ja innostuvansa myös kaikesta muusta ja kurkistelevansa maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi. Maailma hymyilee, riippumatta siitä, hymyileekö se oikeasti kuorensa takana.
Päivistä tulee viikkoja. Epävarmuus kasvaa, sillä ymmärtää paremmin, minkä voi myös menettää. Hetkittäin on vaikeampi olla spontaani tai mennä tilanteisiin ihan niin täysillä mukaan. Samalla alkaa osa tilanteista olla sen verran tuttu, että pahin jännitys laantuu, joka taas helpottaa tilanteessa elämistä. Ensimmäiset rakoilut saattavat syntyä tai sitten ei - ei sitä koskaan tiedä tai osaa ennakoida.
Viikot menettävät merkityksensä muodostuen kuukausiksi, jotka soljuvat ohitse. Talven lumet, jotka pulppuavat kevään puroissa. Puiden lehdet, jotka tummenevat kesän paahteessa pudoten syksyn sateisiin. Alkaa muodostua kuva siitä, mitä se uusi asia taas oikeasti onkaan. Ensi huuma on katoamassa ja jotain muuta, pysyvämpää alkaa syntyä tilalle. Helpompi on arvioida, että onko asiat niin, kuin niistä ensin kuvitteli tai tilannetta ensin arvioi.
Silti voi olla, että kuukausista tulee vuosia. Uuteen järjestelyyn kiintyy ja siitä tulee osa elämää. Elämäntilanne vakiintuu ja se, joka ennen oli uutta ja ihmeellistä on normaali osa arkea. Sitä ei enää tarvitse niin kovasti harkita tai kyseenalaistaa.
Ehkä erikoista tässä on se, kuinka se ensimmäinen aina tuntuu ja merkitsee. Ensimmäinen viikko, kuukausi tai vuosi on niitä, joita tulee helpommin laskettua. Muut kulkevat siellä välissä, ajallaan elämää ihmetellen. Toki vuodet tuovat varmuutta tai sitten voi tapahtua jotain, joka muuttaa tapahtumien kulun kokonaan. Vaikea oikeastakaan ennakoidakaan milloin ja mitä tulevan pitää. Pitää vain nauttia hetkestä ja toivoa parasta.
Näihin tunnelmiin päättäen: Jenni Vartiainen - Duran Duran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti