Hong Kongin katukuvaan kuuluu ehdottomana osana tietty kerrostuksellisuus. Teitä ja kulkureittejä voi olla monessa kerroksessa. Se tekee urbaanista ympäristöstä varsin kiinnostavan, sillä kulkureitit harvoin koostuvat korkeista taloista ja asfaltista niiden vieressä.
Alhaalla autot, ylhäällä varsin leveä kävelykatu:
Kaksikerroksisuus näkyy myös busseissa ja raitiovaunuissa. Siitä huolimatta ruuhka-aikana ne ovat aivan täynnä:
Liittymiä ja katuja monessa tasossa. Itse tarkastelin tätä rakennelmaa näiden teiden päällä olevalta sillalta:
Hyvin pitkät liukuportaat. Taitavat olla yksi maailman pisimmistä. Aamulla ne vievät ylhäältä alas ja puolenpäivän aikoihin suunta muuttuu, jolloin pääsee alhaalta ylös:
Kipittämässä ylöspäin:
Peak-tram vie Viktoria-huipun päälle. Taival on ajoittain hyvinkin jyrkkä ja viidakkoinen:
Viktoria Peakin huipulla olevassa ostoskeskuksessa riittää rullaportaita:
Joka paikkaan autolla ei sentään pääse. Tai ainakin kulku on hyvin hankalaa. Alla oleva auto hinkkasi tätä mutkaa ainakin vartin. Valitettavasti reitti mutkitteli ja kapeni vielä tämän kohdan jälkeenkin:
Bussin ikkunasta otettu kuva eräästä risteyksestä:
Moneen suuntaan ja monella eri tavalla pääsi siis kulkemaan Hong Kongin katuja. Tämän lisäksi käytin mm. lauttaa ja köysirataa matkani varrella. Näistä sitten ehkä enemmän hieman myöhemmin.
Alhaalla autot, ylhäällä varsin leveä kävelykatu:
Kaksikerroksisuus näkyy myös busseissa ja raitiovaunuissa. Siitä huolimatta ruuhka-aikana ne ovat aivan täynnä:
Liittymiä ja katuja monessa tasossa. Itse tarkastelin tätä rakennelmaa näiden teiden päällä olevalta sillalta:
Hyvin pitkät liukuportaat. Taitavat olla yksi maailman pisimmistä. Aamulla ne vievät ylhäältä alas ja puolenpäivän aikoihin suunta muuttuu, jolloin pääsee alhaalta ylös:
Kipittämässä ylöspäin:
Peak-tram vie Viktoria-huipun päälle. Taival on ajoittain hyvinkin jyrkkä ja viidakkoinen:
Viktoria Peakin huipulla olevassa ostoskeskuksessa riittää rullaportaita:
Joka paikkaan autolla ei sentään pääse. Tai ainakin kulku on hyvin hankalaa. Alla oleva auto hinkkasi tätä mutkaa ainakin vartin. Valitettavasti reitti mutkitteli ja kapeni vielä tämän kohdan jälkeenkin:
Bussin ikkunasta otettu kuva eräästä risteyksestä:
Moneen suuntaan ja monella eri tavalla pääsi siis kulkemaan Hong Kongin katuja. Tämän lisäksi käytin mm. lauttaa ja köysirataa matkani varrella. Näistä sitten ehkä enemmän hieman myöhemmin.
2 kommenttia:
Siinä on suurkaupunkia kerrakseen... Tällaset matkakertomusblogit on tosi mielenkiintosia.
Näyttääkö se vaann vai eiks siellä kaupungilla ollu ton enempää porukkaa? Mulla on ollu Hong Kongista sellanen mielikuva että se on ihan täynnä porukkaa 24/7...
Riippui aika paljon ajankohdasta, kuinka paljon porukkaa oli liikkeellä. Aamulla harvoin olin liikkeellä siihen aikaan, kun työmatkaliikenne oli pahimmillaan. Lomalla kun piti välillä nukkuakin. ;)
Lounasaikaan Hong Kongin keskusta oli aika täynnä, samoin iltaisin Kowloonin pääkadulla oli porukkaa. Missään vaiheessa ei ollut kuitenkaan mitenkään epämukavaa tungosta. Esimerkiksi Helsingin Hullut Päivät ruuhkaisuudessaan on paljon extremempi kokemus, kuin Hong Kongin ihmismassat. Toki viikonloppuna pyrin menemään sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet aivan niin täysiä, joten ihan koko totuutta en välttämättä nähnyt.
Lähetä kommentti