Oi, onnen päivä

Kyllä, tiedän sen. Blogi on kumissut hiljaisuuttaan viimeisen viikon. Pitkiä päiviä on joutunut odottamaan uusinta postausta. Kiireitä uskallan syyttää. Työnkin voin mainita puolella lausahduksella. Puolen vuoden projektin osan työstäminen päättyi tänään. Olo on epätodellinen, surrealistinen ja hieman ymmyrkäinen. Miten sitä pitäisi nyt taas olla? Tunteja on käyttänyt yhteen päivään, joka on voiton puolessa. Päivä tuli, päivä meni ja olen vielä hengissä. Voi tätä onnea.

Toki työt jatkuvat vielä huomenna. Seuraavat hommat odottavat kiltisti mailissa. Harrastukset pyörivät, kuten ennenkin. Muu maailma ei edes huomannut tätä yhtä maanantaita, joka muistutti niin paljon monia muita. En voinut silti välttämään hymyä, joka kumpusi kotimatkalla syvältä sisältä.

Kevät alkaa olla jo pitkällä. Jos kevään tänä vuonna määrittelee siten, että lumi sulaa. Sormet syyhyävät taas kunnostamaan pyörää, raahaamaan uusia kukkia ikkunalaudalle ja pesemään parvekkeen lasit. Voi alkaa taas elämää sitä normaalia elämää, jonka on viikoksi jättänyt taka-alalle. Oi, tätä autuutta!