Kotona taas

Silmät ovat puoliksi auki. Pää on hieman jumissa, eikä ole varmuutta siitä, onko päivä, yö vai jotain siltä väliltä. Eilen palasin takaisin Suomeen iltapäivällä ja ihmettelin kevään etenemistä. Sillä vaikka tuntuu, että lumen määrä pysyy tasaisesti paljona, huomaa eron, kun on jonkun aikaa poissa.

Illalla sinnittelin yhteentoista. Sitten menin lopulta nukkumaan ja nukuin viiteen. En oikeastaan tiedä, nukuinko oikeasti kuuteen vai viiteen, sillä osa kelloista on vielä talviajassa. Tuntui vahvasti, ettei voinut enää nukkua, kun sisäinen kello oli jo niin paljon ja valoisaakin oli. Harhailin nälkäisenä tyhjässä asunnossa ja söin jäätelöä pakkasesta, kun jääkaappi oli vielä tyhjä. Kahdeksan aikoihin siirryin uudestaan sänkyyn ja nukuin puoleenpäivään. Kolmen maissa lähdin ihmettelemään ulkoilmaa ja hain täytettä jääkaappiin.

Sen jälkeen taas arvon, väsyttääkö vai ei. Oikeastaan väsyttää, ainakin tällä hetkellä. Kello on Hong Kongissa jo lähes keskiyö, vaikka täällä se on vasta vähän vaille seitsemän. Lämmin ruoka teki hyvää, mutta se toi myös väsymyksen. Nyt sitten voin taistella muutaman tunnin, kunnes voin kunniallisesti vetäytyä unten maille. Kuvia joutuu varmaan vielä odottelemaan hetkisen, edes sen verran, että ajatukset taas kulkevat muuallakin kuin tulevassa unessa tai unen väistelyssä.