Viime aikoina ovat tietyt sanamuodot alkaneet muuttua mainoksissa. Kun ennen myytiin kaupanpäällisiä, mainostetaan tällä hetkellä tuotteita, joita saa ilmaiseksi. Tosin ainoastaan sillä ehdolla ilmaiseksi, että ostaa jotain määrättyä liikkeestä. Pahimmassa tapauksessa ei edes mainoksessa ole mainintaa siitä, että ilmaisuudella on hintansa: pitää ostaa jotain tiettyä kaupasta.
Esimerkkinä on Finnveran liike Mikonkadulla, jonka mainoskampanjassa jotkut promoottorit iskivät käteen lapasen rautatieaseman kulmilla. Kovasti hehkutettiin, että parin toisen osan saa ilmaiseksi liikkeestä. Lähtökohtaisesti idea kuulosti jo jonkun verran epäilyttävältä, joten päätin tutustua asiaan tarkemmin, kun paria viikkoa myöhemmin eksyin kulkemaan kaupan lähistöltä. Liikkeessä sisällä oli sitten eräällä pöydällä A4:sen kyltti, jossa mainittiin, että toisen lapasen saa vain, mikäli ostaa liikkeestä jotakin. Itseäni tämä mainoskampanja ärsytti kuitenkin niin suuresti, että päätän tulevaisuudessa boikotoida liikettä, vaikka suomalaista olisi joskus hyvä suosiakin.
Ymmärrän hyvin, että harvoin on olemassa ilmaisia lounaita. Koin mainoksen siltikin harhaanjohtavaksi ja ympäristöä kuluttavaksi, sillä lapasia jaettiin suuria massoja ilman, että toiselle lapaselle ei tule 99,9% todennäköisyydellä mitään käyttöä. Myöskään mainoksen ohessa en huomannut mitään pikkuprinttejä, jotka olisivat indikoineet, että toisen lapasen saaminen edellyttäisi ostamista.
Ajattelin kuitenkin tuolloin, että ilmaisuudella liitäminen olisi vielä suhteellisen harvinaista mainoksissa. Sain kuitenkin taas eräästä pikkufirmasta Sellosta mainoksen, jossa mainostettiin ilmaisia lahjoja ja sitten pienellä präntillä teksti, että sitä vastaan täytyisi ostaa tietty asukokonaisuus. Mainos oli jostain syystä suuri pettymys, sillä kuvittelin liikkeen olevan varsin asiallinen paikka siitäkin huolimatta, että heillä on maailman ihmeellisin bonusjärjestelmä. Tuotteet ovat kuitenkin hyviä, mutta nyt pohdin taas, että kuinka paljon mainoksilta pitää kestää epärehellisyyttä, jotta se ei käytännössä vaikuttaisi ostokäyttäytymiseen?
Esimerkkinä on Finnveran liike Mikonkadulla, jonka mainoskampanjassa jotkut promoottorit iskivät käteen lapasen rautatieaseman kulmilla. Kovasti hehkutettiin, että parin toisen osan saa ilmaiseksi liikkeestä. Lähtökohtaisesti idea kuulosti jo jonkun verran epäilyttävältä, joten päätin tutustua asiaan tarkemmin, kun paria viikkoa myöhemmin eksyin kulkemaan kaupan lähistöltä. Liikkeessä sisällä oli sitten eräällä pöydällä A4:sen kyltti, jossa mainittiin, että toisen lapasen saa vain, mikäli ostaa liikkeestä jotakin. Itseäni tämä mainoskampanja ärsytti kuitenkin niin suuresti, että päätän tulevaisuudessa boikotoida liikettä, vaikka suomalaista olisi joskus hyvä suosiakin.
Ymmärrän hyvin, että harvoin on olemassa ilmaisia lounaita. Koin mainoksen siltikin harhaanjohtavaksi ja ympäristöä kuluttavaksi, sillä lapasia jaettiin suuria massoja ilman, että toiselle lapaselle ei tule 99,9% todennäköisyydellä mitään käyttöä. Myöskään mainoksen ohessa en huomannut mitään pikkuprinttejä, jotka olisivat indikoineet, että toisen lapasen saaminen edellyttäisi ostamista.
Ajattelin kuitenkin tuolloin, että ilmaisuudella liitäminen olisi vielä suhteellisen harvinaista mainoksissa. Sain kuitenkin taas eräästä pikkufirmasta Sellosta mainoksen, jossa mainostettiin ilmaisia lahjoja ja sitten pienellä präntillä teksti, että sitä vastaan täytyisi ostaa tietty asukokonaisuus. Mainos oli jostain syystä suuri pettymys, sillä kuvittelin liikkeen olevan varsin asiallinen paikka siitäkin huolimatta, että heillä on maailman ihmeellisin bonusjärjestelmä. Tuotteet ovat kuitenkin hyviä, mutta nyt pohdin taas, että kuinka paljon mainoksilta pitää kestää epärehellisyyttä, jotta se ei käytännössä vaikuttaisi ostokäyttäytymiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti