Pieni kuura maassa. Hetket, kun järven pinnalle alkaa kertyä riitettä. Riite kovettuu ja yön jälkeen huomaat, että jäätä onkin jo useampi sentti. Aivan kuin talvi olisi saapunut kylään.
Täällä etelässä vielä syksy ja talvi mittelevät keskenään. On harmaata ja sateista, mutta lunta näkyy vain hetkittäin. Pakkasen ensimmäiset puremat ilmestyvät lähiympäristöön. Routa, joka möyhentää maata ja saa kaiken kovettumaan napakaksi. Punaiset posket, joiden hehku kertoo ulkoilman viileydestä.
Viikonloppuna olin hieman pohjoisempana ja siellä oli jo talvisempaa. Maa oli jäässä. Järven jäätilanteen kehittymistä oli hieno seurata. Outoa ajatella, että seuraavan kerran vesi virtaa siinä jääpeitteestä vapaana vasta puolen vuoden päästä. Yhtä erikoista on, että talvitakki pitäisi taas kaivaa jostain kaapin perukalta. Sen piilotti sinne kevään hurmiossa, jolloin syksy tuntui vielä niin kaukaiselta. Nyt on aika unohtaa kesän lämpö ja auringon kaipuu. Ainakin hetkeksi. Ensi viikolla pitäisi kellot jo talviaikaa. Syksyisinä hämärtyvinä iltoina on ihana, jos on jotain hyvää ja mielenkiintoista tekemistä. Innosta puhkuen ei huomaakaan sitä loskaa ja sadetta. Se ei kylmetä sisäisesti tai vie mielialaa aivan harmaaksi. Tässä mielessä ajattelin tänään taas tehdä uusia kokeiluja ja ajattelin vielä poiketa tänään joogatunnilla. Kroppa on viime aikojen viiletyksen jälkeen aivan jumissa, joten tekee varmasti ihan hyvää, että vähän pääsee hengähtämään ja venyttelemään.
Täällä etelässä vielä syksy ja talvi mittelevät keskenään. On harmaata ja sateista, mutta lunta näkyy vain hetkittäin. Pakkasen ensimmäiset puremat ilmestyvät lähiympäristöön. Routa, joka möyhentää maata ja saa kaiken kovettumaan napakaksi. Punaiset posket, joiden hehku kertoo ulkoilman viileydestä.
Viikonloppuna olin hieman pohjoisempana ja siellä oli jo talvisempaa. Maa oli jäässä. Järven jäätilanteen kehittymistä oli hieno seurata. Outoa ajatella, että seuraavan kerran vesi virtaa siinä jääpeitteestä vapaana vasta puolen vuoden päästä. Yhtä erikoista on, että talvitakki pitäisi taas kaivaa jostain kaapin perukalta. Sen piilotti sinne kevään hurmiossa, jolloin syksy tuntui vielä niin kaukaiselta. Nyt on aika unohtaa kesän lämpö ja auringon kaipuu. Ainakin hetkeksi. Ensi viikolla pitäisi kellot jo talviaikaa. Syksyisinä hämärtyvinä iltoina on ihana, jos on jotain hyvää ja mielenkiintoista tekemistä. Innosta puhkuen ei huomaakaan sitä loskaa ja sadetta. Se ei kylmetä sisäisesti tai vie mielialaa aivan harmaaksi. Tässä mielessä ajattelin tänään taas tehdä uusia kokeiluja ja ajattelin vielä poiketa tänään joogatunnilla. Kroppa on viime aikojen viiletyksen jälkeen aivan jumissa, joten tekee varmasti ihan hyvää, että vähän pääsee hengähtämään ja venyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti