Amerikkalainen opiskelutyyli on hieman erilainen jos vertaa Eurooppaan. Jokainen jenkkitiiliskiviin kurkannut on varmasti huomannut, etta tekstia on paljon, mutta asiaa on hieman vahemman. Sama patee myos oppitunteihin. Paivat on pitkia, kymmenen-tuntisia, jota istuu tuskastuneena lapi ainoastaan odottaen, etta tunnit loppuisivat. Silti paivan paatteeksi on niin uupunut, etta tahtoo vain paasta nukkumaan. Luentoja kuvaa se perinteinen ylipositiivisuus, mita monet mieltavat myoskin amerikkalaisen kulttuurin tunnuspiirteeksi. Koskaan ei sanota mitaan negatiivista ja aina kannustetaan vastauksesta riippumatta. Lisaksi taalla riittaa niita, jotka haluavat kokoajan olla aanessa puhuen kaiken maailman latteuksia ja ns. konsulttipuhetta, josta kuitenkin on tarkoitus kadonnut jo jossain matkan alkuvaiheessa.
Ilmasto on myos sellainen asia, josta ei liikaa tunnuta taalla murehtivan. Laania on paljon, joka paikassa ilmastoinnit on taysilla, valoja joka paikassa ja kierratyksesta ei kanneta huolen haivaa. Muutama kierratyskori loytyy, mutta niiden kaytto on aika minimaalista. Kertakayttoastioitakin nakyy, tosin osa niista on olevinaan kierratetysta materiaalista. Kuitenkin taalla nakyy paljon pienia snackseja, ja tietty kertakayttoisyys muovaa sita. Keinotekoisuuskin tuntuu olevan paivan sana. Harvoin Suomessa on patukoiden mainoslauseena "artificial taste" tai jogurttipurkin kyljessa pitka lista kaikista maailman lisaainesta, jotka tuote sisaltaa. Taalla koulutuskeskuksessa ei kuitenkaan saa taydellista kuvaa siita, etta milta tavallisen amerikkalaisen elama nayttaa, asia, jota lahdemme juuri tutkailemaan Chicagon ytimeen. Tulemme takaisin vasta huomenna, joten siihen asti tama blogi on luultavasti hiljaa.
Ilmasto on myos sellainen asia, josta ei liikaa tunnuta taalla murehtivan. Laania on paljon, joka paikassa ilmastoinnit on taysilla, valoja joka paikassa ja kierratyksesta ei kanneta huolen haivaa. Muutama kierratyskori loytyy, mutta niiden kaytto on aika minimaalista. Kertakayttoastioitakin nakyy, tosin osa niista on olevinaan kierratetysta materiaalista. Kuitenkin taalla nakyy paljon pienia snackseja, ja tietty kertakayttoisyys muovaa sita. Keinotekoisuuskin tuntuu olevan paivan sana. Harvoin Suomessa on patukoiden mainoslauseena "artificial taste" tai jogurttipurkin kyljessa pitka lista kaikista maailman lisaainesta, jotka tuote sisaltaa. Taalla koulutuskeskuksessa ei kuitenkaan saa taydellista kuvaa siita, etta milta tavallisen amerikkalaisen elama nayttaa, asia, jota lahdemme juuri tutkailemaan Chicagon ytimeen. Tulemme takaisin vasta huomenna, joten siihen asti tama blogi on luultavasti hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti