Paivat menee pohtien erilaisia tehtavia ja kuunnellen luentoja toisensa peraan. Koko ajan syodaan tai on mahdollista saada valipaloja. Ruokavalikoima on kuitenkin huima ja toimii noutopoyta-menetelmalla. Ruoan vastapainoksi taalta loytyy liikuntamahdollisuuksia, kuten sali, erilaisia pelikenttia, pyoran lainausmahdollisuus ja muita vastaavia lainausmahdollisuuksia.
Kaikista naista mahdollisuuksista huolimatta tulin eilen viettaneeksi iltani yksin hississa, ja viela pimeassa sellaisessa. Ilmeisesti tama St. Charlesin kaupunki karsi kaupunginlaajuisessa sahkokatkosta ja minun tuurillani olin juuri noussut hissiin, kun se jai jumiin kerrosten valiin. Siina sitten sai odotella, odotella ja odotella. Olin jotenkin kuvitellut, etta kehittyneissa maissa olisi keinot saada ihmiset tarvittaessa ulos hisseista, mutta sellaista ei ainakaan kyseisessa hississa tuntunut olevan. Joten sain odottaa kiltisti siihen asti, kunnes sahkot palasivat ja hissi lahti liikkumaan. Se siita illasta baarissa (nojoo, kylla ma sitten sinnekin lopulta eksyin tasoittamaan omaa fiilistani). Yolla loysin sitten lahjakorin huoneestani hyvittamaan naita kokemiani suuria vaaryyksia (koh...) ja se sisalsi sitten mm. pinaattia, artisokkia, juustoa ja ruotsalaisia Annan piparkakkuja. Ihan kiva sinansa, harmi vain, etta nyt pohdin joka kerta kun nousen hissiin, etta jaako se talla kertaa kerrosten valiin. Se kun ei vaikuttanut olevan kovinkaan harvinaista.
Viikonloppuna tarkoitus olisi menna Chicagoon, ja matkan suunnittelu on jo alkanut. Tanaan olisi tarkoitus lainata pyorat ja kayda tutustumassa St. Charlesin kaupunkiin, joka ilmeisesti sijaitsee parin mailin paassa. Siten ennen on kuitenkin odotettava viela jokunen tunti kurssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti