Talven pimeys alkaa ympäröidä vaippaansa. Lunta ei näy eikä kuulu, joten pimeyden aistii hyvin ympärillään. Siihen kun lisätään tuuli, sade ja kylmyys, saadaan kokonaisuus, jonka uhmaamiseen tarvitaan juuri oikeanlainen mielentila.
Kiitos goretexin ja loppuunvaratun sulkapallohallin päädyimme eilen ihmettelemään, miltä kaupunki näyttää pimeässä. Yksi vaihtoehto olisi ollut kiertää kortteleita ja ihailla jouluvaloja, jotka ovat ilmestyneet ikkunaan jos toiseenkin. Erinäisten sattumusten vuoksi päädyimme silti erilaiseen ratkaisuun. Taivalsimme Roihuvuoresta Tammisaloon ja kiertelimme myös Herttoniemen kartanon mailla. Reittivalinta yllätti: Pimeydestä huolimatta ympäristö näytti viihtyisältä ainakin siinä määrin, että valoisalla kelillä sama kierros täytyy ehdottomasti kulkea uudestaan.
Vettä oli tullut aika paljon - joet olivat tulleet yli äyräidensä ja pitkospuilla kävely oli hetkittäin haastavaa, kun osa pitkospuista sijaitsi veden alla. Silti kelin uhmaamisesta koin ainakin pientä sisäistä mielihyvää: Sen sijaan, että kurja sää olisi pelotellut tämän kaupunkilaisen sisätiloihin, löytyi sisältä sissi, joka hyppi saappaissaan lätäköistä toiseen naureskellen tilanteen hullunkurisuudelle. Suosittelen tällaista reippailua myös muillekin, pimeässä metsässä on paljonkin koettevaa, jos seura on hyvää ja jutusteltavaa riittää.
Kiitos goretexin ja loppuunvaratun sulkapallohallin päädyimme eilen ihmettelemään, miltä kaupunki näyttää pimeässä. Yksi vaihtoehto olisi ollut kiertää kortteleita ja ihailla jouluvaloja, jotka ovat ilmestyneet ikkunaan jos toiseenkin. Erinäisten sattumusten vuoksi päädyimme silti erilaiseen ratkaisuun. Taivalsimme Roihuvuoresta Tammisaloon ja kiertelimme myös Herttoniemen kartanon mailla. Reittivalinta yllätti: Pimeydestä huolimatta ympäristö näytti viihtyisältä ainakin siinä määrin, että valoisalla kelillä sama kierros täytyy ehdottomasti kulkea uudestaan.
Vettä oli tullut aika paljon - joet olivat tulleet yli äyräidensä ja pitkospuilla kävely oli hetkittäin haastavaa, kun osa pitkospuista sijaitsi veden alla. Silti kelin uhmaamisesta koin ainakin pientä sisäistä mielihyvää: Sen sijaan, että kurja sää olisi pelotellut tämän kaupunkilaisen sisätiloihin, löytyi sisältä sissi, joka hyppi saappaissaan lätäköistä toiseen naureskellen tilanteen hullunkurisuudelle. Suosittelen tällaista reippailua myös muillekin, pimeässä metsässä on paljonkin koettevaa, jos seura on hyvää ja jutusteltavaa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti