maanantai 14. marraskuuta 2011

(nimetön)

Olen onnellinen. Tiedän, että olet siellä. Sinun vuoksesi en ole yksin. En ole hiljainen ääni, joka huutaa metsään. Ääni, joka kaikuu tyhjyydessä kolkkona tai onttona. Ennemminkin ääni, joka on täynnä elämän energiaa ja lämpöä.

Voit olla hyvinkin kaukana tai niin pitkään poissa, enkä sinusta mitään kuule. Voit hetkeksi kaikota etsimään omia polkujasi tai omaa suuntaa. Tiedän silti, että olet siellä, niinkin lähellä, että voin tarvittaessa supattaa korvaasi tai kirjoittaa lauseen tai kaksi.

Joskus voit olla hyvinkin lähellä, mutten sitä huomaa. Ehkä luovutit ajatellen, että olen menetetty tapaus. Tai sitten minä kuljen vain niin sumussa, etten sitä itsekään tajua. Anteeksi siitä, kaikilla meillä on joskus heikot hetkemme.

Saatat olla se, jolle kerron synkät salaisuuteni tai vaihtoehtoisesti jaan elämän riemut ja ilot. Tai ne hetket, jolloin syvää synkkyytä tai elämän loistohetkiä ei näy, vaan kaikki on vain tasaista taivalta. Voin jakaa kanssasi arjen pienet ihmeet ja jaksat silti minua.

Ystäväni, läheiseni, lukijani, rakkaani, kiitos että olet siellä ja kiitos että kuuntelet. Sinun ansiostasi en ole ihminen, joka hukkuu väkimassaan vailla päämäärää. Ilman sinua elämäni ei olisi läheskään yhtä rikasta! Sinun ansiostasi minä en ole nimetön.

Ei kommentteja: